Moni valitteli kuluneen kevään ja kesän aikana sitä, miten kaikki tapahtumat on peruutettu. Ei ollut urheilukisoja, pelejä, teatteriesityksiä tai konsertteja, suurista festivaaleista nyt puhumattakaan. Loppukesästä sentään joitakin urheilutapahtumia voitiin käynnistää ja muutamia pienimuotoisempia tapahtumia järjestää.
Rantalakeuden levikkialueen kunnista varsinkin Hailuoto on ollut oikein kesätapahtumien mekka. Jokainen tietää pienen saaren suuret häppeningit: Bättre Folkin, Teatterifestivaalin, Musiikkipäivät sekä kaikki ne lukuisat Hailuoto-seuran tapahtumat alkaen Hälli-päivistä ja päätyen kunnan järjestämiin Siikamarkkinoihin. Tänä kesänä harva näistä vuotuisista tapahtumista toteutui. Mutta onko saaren kesä ollut sitten hiljainen ja rauhallinen? Ei sinne päinkään! Matkailijoita on virrannut lauttajonoon jokikisenä vähänkään aurinkoisena päivänä. Ja mikä riemastuttavinta, kylän väki on järjestänyt musiikki- ja kulttuuritapahtumia tänä kesänä pienimuotoisemmin, virtuaalisemmin, ulkona, piknik-meiningillä, ex tempore ja ite. Vaikka olen seurannut saaren elämää pääasiassa some-kanavien välityksellä, niin vaikuttaa siltä kuin siellä tapahtuisi koko ajan jotain. On ollut pöhinää. Myös Tyrnävän Markkuulle on vuosien mittaan alkanut kehkeytyä vilkasta ja monipuolista kulttuuritarjontaa liki ympäri vuoden.
Ilmiön toivoisi leviävän laajasti ja kaikkialle. Jospa ensi kesänä kokisimme suurten massatapahtumien ohella ja tarvittaessa myös sijaan nykyistä enemmän ruohonjuuritason kulttuuria ja yhteisöllistä ilonpitoa kirjastoissa, puistoissa, pihoilla ja kodeissa. Itse ja yhdessä toteutettuna. Eikä tuntuisi yhtään pahalta, vaikka tällaista olisi tarjolla talvellakin. Sillä kulttuuri on tarkoitettu ihan kaikille, oli koronaepidemia tai ei. Sole ko tehä.