LIMINKA Jussi Aholan kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ja vaikuttamiseen on virinnyt eräänlaisen kolminaisuuden kautta. Tänä keväänä Rantalakeuden stipendillä palkittu nuorukainen on aina lukenut paljon lehtiä ja seurannut aikuisten kahvipöytäkeskusteluja, mutta oma roolinsa kiinnostusyhtälössä on myös peruskoulutuksella.
– Yhteiskuntaoppi alkoi yläasteella ja siellä käsiteltiin asioita todella hyvin. Siitä oli iso apu.
Luottamustoimissa Ahola on ollut Limingan kunnan nuorisovaltuustossa ja lukion opiskelijakunnan hallituksessa. Kun toiminnan merkitys konkretisoituu omassa elämässä, on siihen mukavaa lähteä vaikuttamaan.
– Siinä näkee käytännössä miten omalla toiminnalla voi vaikuttaa. Se antaa motivaatiota. Ja kun näkee, että omalla toiminnalla on merkitystä, se lisää entisestään kiinnostusta siihen hommaan.
Yhteiskunnalliset asiat ovat osa jokaisen ihmisen arkipäivää. Siinä mielessä on hieman kummallista, etteivät kaikki jaksa niistä välttämättä kiinnostua.
– Ne asiat koskevat kaikkia, eivätkä ne ole mitään ulkopuolisia asioita tai poliitikkojen päätöksiä, vaan osa meidän kaikkien elämää. Toisaalta, kun katsoo vielä minuakin nuorempia ikäluokkia, niin minusta tuntuu, että näin sosiaalisen median aikakaudella kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on jopa lisääntynyt. Kyllä minä uskon, että kiinnostus lisääntyy, kun on jotain vakavampia asioita pöydällä.
Innostus vaikuttamiseen lähtee yksilöstä itsestään, mutta sen kehittymistä voivat edesauttaa niin vanhemmat kuin koulukin. Vanhemmilta kaivataan tukea, koululta opastusta.
– Ei tietenkään sillä tavalla, että koulussa alettaisiin politikoimaan, vaan tuodaan asioita ilmi kaikille nuorille. Oleellista on kuitenkin se, että on ylipäänsä kiinnostunut ja haluaa tietää enemmän. Tiedonjano on hyvä lähtökohta.
Lukiolaiselämä on vasta jäänyt taakse, mutta tulevaisuus on nuorelle miehelle ainakin jossain määrin selvä. Heinäkuussa on tarkoitus pukeutua armeijan harmaisiin Rovaniemellä. Johtajakoulutukseen liminkalainen ei ainakaan heti ole hakeutumassa.
– En osaa sanoa vielä. Jos armeija maistuu, niin sittenhän siellä voi olla kauemminkin, mutta en tiedä onko se minun juttuni. Kun tällainen velvollisuus on, niin sitten se pitää suorittaa.
Armeijan käyminen ei sinänsä ole Aholalle vakaumuksellinen valinta, mutta yhteisistä asioista kiinnostuneella nuorella miehellä on luonnollisesti mielipiteensä siitä, miten varusmiespalvelus tulisi järjestää.
– Sukupuolineutraali palvelus olisi mielestäni ihan hyvä lähtökohta. Tietenkin sillä tavalla, että puolustus saadaan pidettyä ihan rehellisesti kunnossa, mutta mallia voisi ottaa vaikka Norjasta. Koulutetaan motivoituneimmat sukupuolesta riippumatta.
Vierähtipä armeijassa sitten kuusi tai kaksitoista kuukautta, on sen jälkeen edessä todennäköisesti muutto pois lakeudelta. Toiveissa on opiskelupaikka Jyväskylän yliopistossa. Yhteiskuntatieteet kiinnostavat.
– Tuloksia ei ole vielä tullut, niitä saa nyt vähän jännittää. Jyväskylä on tavoite ja se on kaupunkina kohtalaisen lähellä. Mukavaa, kun pääsee käymään kotonakin.
Alavalinta ja perehtyminen yhteiskunnallisiin asioihin kielivät siitä, että tuore ylioppilas on kiinnostunut myös politiikasta. Valtuustosalit saavat kuitenkin vielä odottaa. Ensin täytyy käydä koulut ja kasvaa ihmisenä vähän lisää.
– Harkitaan näitä asioita myöhemmin. Ja jos ja kun muuttaa, niin onhan se vaikeaa lähteä kunnallispolitiikkaan mukaan. Joskus tulevaisuudessa olisi mukava päästä lähemmäs puoluetoimintaakin. Ei välttämättä ihan julkihenkilöksi, mutta esimerkiksi taustalle vaikuttamaan. Uskon, että olisin hyvä siinä.
Oma poliittinen ideologia ei ole vielä täysin muotoutunut, eikä mikään puolue ole noussut nuorukaisen ylivoimaiseksi ykkössuosikiksi. Kaikissa puolueissa on jotain hyvää ja kaikissa puolueissa on jotain pahaa. Jotkin asiat ovat kuitenkin sellaisia, joita on syytä ajaa.
– Mielestäni paras lähtökohta hyvään yhteiskuntaan on tasa-arvo. Tasa-arvoa voidaan taas tukea monilla tavoilla. Esimerkiksi siten, että ehkäistään syrjäytymistä. Se on iso ongelma nuorisonkin keskuudessa ja siihen pitäisi laittaa enemmän voimavaroja. Monet jäävät ilman työ- tai opiskelupaikkaa ja he ovat niitä, jotka joutuvat siihen heikkoon asemaan tulevaisuudessakin.
Vaikuttaminen ei ole pelkästään puolueiden yksinoikeus. Yksittäinen ihminenkin voi saada asialleen näkyvyyttä sosiaalisen median paikallisryhmissä tai lehtien lukijapalstoilla. Muutos lähtee yksilöstä, mutta toteutuminen riippuu muistakin.
– Tietenkin aina pitää verkostoitua. Jos saa samanhenkisiä ihmisiä mukaan, mahdollisuuksilla ei ole rajoja. Joku yksittäinen julkisuuden henkilö voi vaikuttaa mielipiteisiin aika vahvastikin
Ahola selaa päivittäin sanomalehdet läpi ja opiskelupaikkaa varten päntätessä on tullut tutustuttua yhteiskunta-alan kirjallisuuteenkin. Voisi kuvitella, että tiedonjano syrjäyttää kaiken muun.
– En minä osaa mitään tarkkaa tuntimäärää sanoa. Yhteiskunnallisia asioita tulee seurattua aika reilusti ihan vapaa-ajallakin, mutta totta kai minulla jää aikaa muuhunkin. Pelaan koripalloa, tapaan kavereita ja sen sellaista.
Selkeää esikuvaa nuorella miehellä ei ole.
Ei poliitikkoa, eikä popparia.
Ihailua herättävää henkilöä ei pysty määrittelemään mitenkään tarkasti.
– Ehkä sellaiset ihmiset, jotka ovat omalla tekemisellään saavuttaneet muutoksia. On aina hienoa nähdä, että yhden ihmisen tekemisillä on ollut vaikutusta asioihin.
Elämässä on muutakin tärkeää kuin yhteiskunnalliset asiat.
Aholan tavoitteena on toki kouluttautua ja edetä elämässä, mutta henkilökohtaisesti arvokkaimpia asioita ovat perhe, kaverit ja se, että voi elämässään muuten hyvin.
– Olennaistahan on se, että oman elämänsä kanssa tulee toimeen ja että elämä on omasta mielestä mukavaa ja siitä pystyy itse nauttimaan. Jokainen määrittää itse sen, mikä elämässä on tärkeää.