Viime viikon lehdessä ollut Keinäsen Olavin kirjoitus Olympiaviestistä nostatti muistoja mieleen.
Olen Kiiskilänkylältä lähtöisin. Toiseksi vanhin siskoni Irma sanoi lähtevänsä katsomaan Suomi-juoksua. Hän sanoi, että minäkin saan lähteä mukaan katsomaan, jos osaan olla kiltisti.
Minä olin silloin nuorempana aika raisunluontoinen. Mutta lupasin siskolleni, että käyttäydyn hyvin. Ja niin sitä lähdettiin Kiiskilänkylältä polkupyörällä. Sisko ajoi ja minä istuin tarakalla.
Linnukkapatsaan kohdalla sisko huomasi, etten enää ollutkaan kyydissä. Hän tietenkin säikähti ja pelkäsi, että olin loukannut itseni.
Mutta minäpä olinkin hypännyt kylälle tullessa pois kyydistä ja liittynyt juoksukulkueen jatkoksi. Olin siellä ihan keulapäässä.
Sisko oli vihainen. Minä totesin, että en minä hukassa ollut vaan mukana letkassa.
Paluumatkalla kävimme syömässä baarissa lihapullia pottumuusia. Ne olivat elämäni ensimmäiset lihapullat – ja muistan niiden maun vieläkin.