RANTALAKEUS Sote-uudistus alkaa vähitellen konkretisoitua, kun PoPSTer-hankeessa on ryhdytty purkamaan sote-asiantuntijatyöryhmien raportteja sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseksi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Selvityshenkilö, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Hannu Leskinen muistuttaa, että esityksestä on syntymässä vasta versio 0.1.
– Ei ihan nauruversio kuitenkaan. Mutta emme ole itsekään sitä mieltä, että esitys olisi lähelläkään lopullista, Leskinen alustaa.
Johtoajatus on kuitenkin luopua tiukoista väestöpohjakriteereistä, ja hahmottaa palveluverkkosuunnitelmaa palvelukokonaisuuksien kautta. Esityksen mukaan koko maakunnassa olisi kolmetoista sotepalvelualuetta.
Rantalakeuden alueella sekä Kempeleeseen että Liminkaan tulisi laajemmaan tarjonnan sote-palvelukeskukset. Kempeleen toiminta-alueeseen kuuluisivat Kaakkuri, Oulunsalo ja Hailuoto. Limingan alueeseen kuuluisivat taas Tyrnävä, Lumijoki, Siikalatva ja Pyhäntä.
– Lisäksi jokaisessa kunnassa olisi toimipiste, joissakin kunnissa useitakin toimipisteitä. Kaikki toimipisteet eivät olisi yhtä vahvasti varusteltuja, mutta jokaisessa olisi perusvastaanottotoimintaa, kertoo Leskinen.
Perusvastaanottotoiminta tarkoittaa Leskisen mukaan lääkäriä, sairaanhoitajaa, neuvolapalveluita, koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa, sosiaaliohjausta ja arjen tukea, kotihoitoa ja perhetyötä. Vaikka Leskisen mallissa ollaankin irroittauduttu tiukoista asukaslukukriteereistä, palvelutarjonnan laajuus katsotaan kuntakohtaisesti.
– Yritämme katsoa asioita kansalaisten näkökulmasta: että kaikilla olisi palveluita riittävän lähellä ja saatavilla. Pohjois-Pohjanmaan alue on liian laaja ja harvaväkinen, että voisimme miettiä tätä asiaa pelkkänä väestöpohjakysymyksenä.
Nykyiseen esitykseen voi tulla vielä paljonkin alueiden välisiä siirtoja. Siksi suunnittelun apuna käytetään myös pendelöintiä koskevaa tietoa, jotta ihmisten luontainen liikkumissuunta voitaisiin ottaa huomioon.
Asiantuntijatyöryhmät esittivät, että esimerkiksi terveyskeskusten vuodeosastot säilyisivät vain tietyin kriteerein. Niitä Leskinen työryhmineen ei ole nähnyt tarpeelliseksi muuttaa.
– Kriteerit ovat mielestäni erittäin hyvät. Sairaalan on oltava erikoislääkärijohtoinen, ja siellä on oltava lääkäripalveluita viikon jokaisena päivänä. Sairaalassa on oltava myös laboratorio ja radiologia sekä terapeuttien palvelut. Sairaansijoja on oltava vähintään 40-50. Ja vaikka nykyinen sairaalaverkko harvenisikin, etäisyyksien ja kulkumahdollisuuksien on oltava kuntalaisille kohtuulliset, Leskinen listaa.
– Tärkeintä on, että sairaaloissa hoidetaan vain niitä ihmisiä, jotka todella tarvitsevat sairaalahoitoa. Samalla pitää vahvistaa avohoidon toimivuutta ja päiväsairaalatoimintaa sekä tukea kotona asumista.
Sairaanhoidon muutoksista käytävissä keskusteluissa puhutaan usein terveydenhuollon työpaikoista. Leskinen haluaa muistuttaa, että avohoidon lisääntyessä resursseja on kuitenkin tarpeen suunnata toisaalle eli kotihoitoon.
– Arvioimme, mitä tämä mutos tulee merkitsemään. Aiomme myös ajastaa ja kuvata, millä tahdilla se tapahtuu.
Vaikka Leskinen ei halua ottaa kantaa esimerkiksi siihen, säilyykö Saarenkartano Hailuodossa sote-uudistuksen jälkeenkin, joitakin periaatteita hän avaa.
– Lähtökohta on, että ikäihmisten palveluasumista on jokaisessa kunnassa ja monessa paikassa. Ja paljon tullaan tekemän kotiin suuntautuvaa työtä.
Jo työryhmien esityksissä pohdittiin rajapintojen – tai kuten sote-uudistuksessa mielummin sanontaa, yhdyspintojen – toimivuuttaa. Miten esimerkiksi tiedonkulku fyysisesti erillään olevien äitiys- ja lastenneuvoloiden välillä tapahtuu?
– Tätä keskustelua käydään koko ajan. Siinä on myös alueellinen ulottuvuus: yhdyspintojen saumaton toimiminen on mahdotonta, jos toiminta-alueet ovat suuria ja yksiköt kaukana toisistaan. Arkinen vuoropuhelu pitää tapahtua samassa paikassa. Tämä on yksi syy sille, miksi olemme rakentamassa suhteellisen laajaa palveluverkkoa.
Leskinen muistuttaa, että rajapintojen toimivuuden miettiminen on ikäihmisten palvelujen suhteen arkea jo nyt. Palveluasumispalveluissa kun on paljon yksityisiä palveluntuottajia.
Kuntien kiinteistöjen kohtaloon Leskinen ei ota kantaa, koska sitä pohditaan maakuntauudistusta valmistelevissa työryhmissä.
– Siellä käydään läpi kiinteistöjä, niiden tasearvoja ja käyttökustannuksia. Yleisesti kuitenkin arvioidaan, että tilaa olisi liikaa käytettävissä – tai sitä on oikea määrä mutta väärässä paikassa.
Lainsäädännöllisesti Leskinen pitää sote-uudistusta selkeänä. Epäselvyydet, puutteellisuudet ja näkemysten eroavaisuudet liittyvät lähinnä valmisteilla olevaan valinnanvapauslakiin.
– Kun emme ole tienneet, millaiseksi valinnanvapauslainsäädäntö lopullisesti muotoutuu, emme ole voineet viedä joitakin ajatuksia vielä eteenpäin. Mutta se ei ole vaikeuttanut palvelutarpeen arviointia tai palveluverkon suunnittelua.
Leskisen työryhmineen tekemä esitys menee PoPSTer-johtoryhmän mietittäväksi 19. huhtikuuta pidettävään kokoukseen. Ohjausryhmä käsittelee esitystä puolestaan 26. huhtikuuta.
Päivitetty palveluverkkosuunnitelma lähtee kuntakierrokselle toukokuun puolivälin tietämillä.
Suunnitelmaa esitellään paikkakunnilla, jonne laajemman palvelun sote-palvelukeskuksia kaavaillaan. Tilaisuudet järjestetään siis myös Kempeleessä ja Limingassa.