Hailuoto Pölläntien varressa asuvan Eero Hannin, 76, olohuoneessa on lasivitriinin täydeltä pokaaleja. Itse asiassa palkintoja on kertynyt niin paljon, että Hannin oli etsittävä taannoin vitriiniinsä laajennusosa.
– Onneksi sattui vielä löytymään samaa sarjaa, hän naurahtaa.
Menestys on peräisin juoksukisoista: maratoneista, puolimaratoneista ja maantiejuoksuista. Kaapin päällä seisoo myös Kunnon mies -kiertopokaali, jonka Kempeleen Maratonklubi jakaa vuosittain. Palkinto ojennettiin klubissa pitkään jäsenenä olleelle Hannille alkuvuodesta.
Kypsemmällä iällä syttynyt juoksuinnostus on kuljettanut miestä kilpailujen perässä ympäri Suomea. Viimeisin saavutus on kirkkain mitali syyskuun lopussa järjestetyn Joutsenon SM-maratonin M75-sarjasta. Se oli Hannille järjestyksessään 15. SM-mitali.
– Voitto tuli myös viime vuonna. Sarjatoverit alkavat tällä iällä huomattavasti vähenemään. Parhaimpina vuosina olen juossut neljäkin maratonia, mutta nyt oli itselläkin viime vuonna mietinnässä, että pitäisikö jättäytyä kokonaan täysmaratoneilta pois. Päätin kuitenkin lähteä vielä mestaruutta puolustamaan, hän tuumaa.
Vaikka Hanni päättäisikin jättää maratonit nuoremmille, ei hän aio luopua juoksemisesta. Harrastus on hänelle tärkeä henkireikä. Lenkkien varrelle haihtuivat aikoinaan työmurheet ja samalla tavalla lenkkipoluilla kevenee myös eläkeläisen mieli. Kun Hanni toimi omaishoitajana muistisairaalle vaimolleen, liikunta tuki hänen jaksamistaan, ja sitä se tekee myös nyt, kun hänen vaimonsa on muuttanut palvelukoti Saarenkartanoon.
– Lenkillä ajatukset selviävät kuin automaattisesti. Lenkkeily auttaa henkisesti nykyisessä elämäntilanteessa. Jos ei minulla olisi mitään harrastuksia, voisi olla melko vaikeaa, juoksun lisäksi muun muassa pihanhoitoa ja mehiläistarhausta harrastava mies miettii.
Hannin tavanomainen lenkki on pituudeltaan kymmenen kilometriä. Hailuotoon hän kaipaisi enemmän lenkkeilyyn sopivia reittejä. Uuden kevyen liikenteen väylän suunnitelmat kuulostavat lenkkeilijän korvaan hyvältä.
Työn perässä Hailuodosta Ouluun muuttanut Hanni palasi takaisin juurilleen vuonna 1979 saatuaan Hailuodosta rakennustarkastajan viran. Hänen paluumuuttonsa aikaan Hailuoto oli urheilutoimintansa osalta aktiivisempi kuin nykyään: oli hiihto- ja hölkkäkisoja. Noina vuosina heräsi myös miehen innostus juoksuharrastukseen.
– Täällä oli lenkkeilijöitä ja päätin lähteä heidän matkaan. Nykyään ei ole juoksukavereita enää. Sitä olen ihmetellyt, että miten täällä ei enää näy missään teiden varsilla juoksijoita, Hanni ihmettelee.
Senkin Hanni on huomannut, että juoksemisesta on tullut enenevässä määrin naisten harrastus.
– Kun juoksin ensimmäisen maratonini 50-vuotiaana Helsingissä vuonna 1991, siellä ei ollut montaakaan naista mukana. Nyt voi sanoa, että enemmistö on naisia. Naiset kai huolehtivat kunnostaan nykyisin enemmän, hän pohtii.
Kisakipinä syttyi toden teolla, kun Hanni voitti Juoksija-lehden matkan Lanzaroten maratonille vuonna 2000.
– Se oli raskas maraton. Into kuitenkin lähti sieltä, ja nyt olen juossut yhteensä 41 täyttä maratonia. Puolikkaita enemmänkin, mutta niitä en ole laskenut.
Jokainen 42,195 kilometrin juoksu on Hannin mukaan matka, joka koettelee miestä.
– Vaikea vaihe alkaa 30 kilometristä eteenpäin. Energia loppuu, vaikka olisi tankannutkin, hän tietää.Taka
Ikä ei ole Hannin mukaan este juoksemiselle. Juoksijamestari muistuttaa, että jälkivenyttely on tärkeä osa palautumista – ilman sitä pohkeet kipeytyvät. Hanni kannustaa kaikkia liikkumaan ja erityisesti juoksemaan, sillä se vahvistaa sydäntä ja hengityselimistöä. Hän neuvoo aloittamaan maltilla ja siirtymään pitempiin juoksulenkkeihin omaan tahtiin. Tärkein tähtäin ei ole mitalisija vaan oman terveyden ylläpitäminen.
– Terveys on juoksemisessa se ykkösasia tässä, mutta tokihan se hyvältä tuntuu, jos siinä samalla tulee menestystä kilpailuista. Uskon, että ihminen voi itse vaikuttaa terveyteensä ja toimintakykyynsä, jos vain viitsii. Panen liikunnan piikkiin sen, että asiat ovat minulla näin hyvin terveyden suhteen, Hanni miettii.
Hanni tietää, että jollakin fysiikka tulee vastaan ja juoksuharrastus loppuu terveydellisten ongelmien vuoksi.
– Minulle ei ole onneksi tullut mitään vaivaa ja kestävyyttäkin vielä löytyy. Tahtoo se vain tuo vauhti vähän hiipua iän myötä, hän tunnustaa.