Lämmin ja ajoittain aurinkoinen sää on selvästi houkutellut ihmisiä liikkeelle. Museon pihapiiriin asetellut penkit täyttyvät nopeasti, ja jo varttia ennen klubin alkua istumapaikkoja saa etsiä toden teolla. Järjestäjät kantavat lisää tuoleja tarjolle, kun väkeä astelee tasaisena virtana museoalueelle. Yleisö on onneksi jo valmiiksi leppoisalla päällä, ketään ei tunnu harmittavan, vaikkei eturiviin enää pääsekään.
Kempeleen yllä leijuva sateen uhkakaan ei vedä ihmisten mieliä mataliksi, vaan hyväntuulista rupattelua ja porinaa kuuluu joka puolelta. Yleisön keski-ikä lienee viisissäkymmenissä, mutta moni lapsiperhekin on saapunut paikalle. Tunnelma on oikein otollinen museoklubin avaukselle.
Illan päätähti esiintyy rennosti ja tarinoikin kappaleidensa välissä niihin liittyen. Humoristisia kertomuksia tuntuu riittävän vaikka toiseksi keikaksi asti. Jutustelu tuo sopivaa kontrastia Kettusen lauluihin, joissa monissa on varsin alakuloinen pohjavire.
Keikan alkuun Kettunen ihastelee kotiseutumuseon yleisöä ja lämminhenkistä, intiimiä tunnelmaa.
– Muistelen tätä iltaa kaiholla sitten, kun vedän keikkaa jossain baarissa puolenyön aikaan kaatokännisille, mies naurattaa väkeä.
Suurimmat suosionosoitukset keräää totta kai ikivihreä ”Lentäjän poika”, mutta yleisö tuntuu nauttivan hieman vieraammistakin kappaleista. Kettusen musiikki on hyvin tekstipainotteista, jota tuki esityksen yksinkertainen mies ja kitara -asetelma. Ihmiset selvästi hiljentyivät kuuntelemaan sanoituksia - ja naureskelevat antoisasti monille sarkastisen huumorin sävyttämille riimeille, joita Kettusen sanoituksista löytyy yllin kyllin.
Aiemmin pilvien takana piileskellyt aurinkokin uskaltautuu hellimään pihapiiriä keikan aikana.
– Nyt tuo auringon paiste vielä tuntuu hyvältä, kun kesä on ollut omituinen ja kylmä tähän mennessä, mutta kohta se kuitenkin alkaa ärsyttää, muusikko vitsailee.
Artisti itse oli hyvillä mielin liikkeellä. Ennen klubikeikkaa mies istuskeli museon rappusilla ja katseli yleisön kerääntymistä paikalle.
– Kesä on tähän asti mennyt tiiviisti keikkaillessa, ja tahti pysyy vielä lujana. Syksyllä otetaan sitten iisimmin, Kettunen kertoili.
Kempele on keikkapaikkana tuttu - keikkamyyjäkin on kuulemma Kempeleestä kotoisin - mutta kotiseutumuseon ympäristö uusi tuttavuus.
– Onhan tämä oikein idyllinen pihapiiri. Montaa ulkoilmakeikkaa ei ole tälle kesää vielä ollutkaan. Lisää vaan tällaisia!
Ahkerasti keikkailevan muusikon tie vei Kempeleestä seuraavaksi päiviksi Haapavedelle ja sieltä Ouluun.
– Pieni Oulun seudun rundi tähän väliin, mies sanoi pilke silmäkulmassaan.
Uutta musiikkia Kettunen julkaisi viime syksynä, kun pitkäsoitto Autioilla rannoilla ilmestyi. Tälle vuodelle ei levyä ole tulossa, mutta pikku hiljaa alkavat uudet biisit muotoutua.
– Hitaasti mutta varmasti, kunhan kesän keikat on vedetty, totesi artisti levynteon aloittamisesta.
Kotiseutumuseolle Edu Kettunen oli päättänyt lahjoittaa rakkaan keikkapaitansa, jonka oli saanut saksalaiselta ystävältään ja johon liittyi monia mielenkiintoisia tarinoita. Paita oli ollut vielä edellisviikolla keikkakäytössä - muutenkin se oli toimittanut tehtäväänsä jo parikymmentä vuotta - joten museo sai nyt autenttisen palan muusikon arkea kokoelmiinsa.
– Hieman haikeaa luopua siitä, mutta nyt se jää tänne, Kettunen kertoi paidastaan.
Museoklubi jatkuu kotiseutumuseolla taas torstaina 6. heinäkuuta, kun esiintymisvuorossa on Arto Louhela.