LUMIJOKI Suomalaisia sukujuuriaan etsivä, Floridassa asuva Andy on kaivannut suomalaisissa tiedotusvälineissä sukulaisiaan. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Andyn sukua löytyy myös Lumijoelta.
Andyn äiti on tai oli nuori suomalaisnainen, joka lähti USA:n synnyttämään. Andy adoptoitiin välittömästi syntymänsä jälkeen amerikkalaisperheeseen. Biologisista vanhemmistaan Andy tietää vain kansallisuuden.
DNA-testit ovat antaneet viitteitä, että Andyn sukua löytyy Satakunnasta, Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta. Suvun kaukainen haara näyttäisi yltävän Lumijoelle saakka.
Sukututkimuksesta ja DNA-testeistä kiinnostunut entinen lumijokinen, nykyään Vantaalla asuva Saara Lampinen kertoo olevansa Andyn etäserkku.
– Myös eräs toinen lumijokinen, joka on tehnyt DNA-testin, on Andyn etäserkku. Epäilen vahvasti sitä, että jokin äidin puoleinen sukuhaaraa lähti aikoinaan Lumijoelta Varsinais-Suomeen. Johtolankoja siihen suuntaan on, Lampinen kertoo.
Lampinen kiinnostui sukuhistoriasta, koska hänen äitinsä, Saimi Räinä oli avioton lapsi, jonka isästä ei ole täyttä varmuutta – tarinoita kylläkin. Kylilläkin tiedettiin ”varmana tietona”, että Lampisen äidinisä oli isäntä talossa, jossa äidinäiti oli ollut piikana ennen raskaaksi tulemistaan.
– Olen nyt neljä vuotta perannut asioita ja selvitellyt sukuani. Se on ollut vaikeaa, koska Lumijoen kaikki kirkonkirjat paloivat vuonna 1902. Aloin teettää DNA-testejä selvittääkseni sukuani. Kaikkiaan olen teettänyt 13 eri testiä itselleni ja lähisukulaisilleni, Lampinen kertoo.
Lampisen oletetun isoisän jälkeläinen suostui DNA-testeihin. Niistä kuitenkin selvisi, ettei talonisäntä voinutkaan olla Lampiselle läheistä sukua.
– DNA-testi tehtiin minulle, siskolleni ja veljelleni. Vain veljelleni tuli testissä osuma. Jos testatun henkilön isoisä olisi ollut myös meidän isoisämme, meille kaikille olisi pitänyt tulla osuma. Ilmeisesti testin antanut henkilö oli meille sukua jotain muuta kautta.
Isoisän etsiminen jatkui.
– Tilasin Oulun maakunta-arkistosta paperit, joissa käsiteltiin äidin huoltajuusasiaa. Niissä elatusmaksujen maksajaksi oli ilmoitettu mies, joka ei kuitenkaan tunnustanut isyyttään.
Lampinen on pyytänyt useita tämän miehen sukulaisia DNA-testeihin, jotta asia selviäisi. Toistaiseksi nämä ovat olleet haluttomia, mikä turhauttaa Lampista. Hän arvelee, että ihmisillä on paljon turhia ja perustettomia pelkoja DNA-testejä kohtaan.
– Ihmisten pitäisi ymmärtää, että tässä on kysymys sukututkimuksesta. DNA-testi ei ole mikään oikea isyystutkimus, vaan sillä voidaan muun muassa sulkea pois eri vaihtoehtoja. Kukaan ei ole kyselemässä perinnön perään tai ole vailla mitään muutakaan. Sukututkijat haluavat oppia tuntemaan juurensa.
Andyn tapaan myös Lampinen on harmissaan siitä, että sukututkimus tökkää lyhyeen. Eteenpäin ei ole ollut pääsyä. Aivan toivoton Lampinen ei vielä ole.
– Ehkä nuorempi sukupolvi suhtautuu DNA-testeihin vähemmän varauksellisesti eikä järkyty siitä, vaikka esivanhemmalla olisikin harha-askeleita.
Vaikka käräjäpöytäkirjoihin merkitty mies osoittautuisikin lähisukulaiseksi ylenevässä polvessa, biologinen isä voisi olla yhtä hyvin hänen veljensä. Testiä ei siis voi käyttää isyyden todistamiseen.
Sukellus DNA-testien maailmaan on ollut Lampiselle jännittävä matka. Hän on pystynyt seuraamaan sukuaan satojen vuosien taakse.
– Olen tehnyt isälinjastani kaikki mahdolliset testit, ja sukujuuret menevät lopulta Ristiinaan Mikkelin lähelle.
Vielä mielenkiintoisempi tieto Lampista odotti, kun hän teki äitinsä puolen suvusta mitokondrio-DNA -testin. Se vei juuret odottamattoman kauas:
– Suurin yllätys oli se, että sukujuuriamme löytyy 1000-luvulta Brittein saarilta.
Lampinen miettiikin, olisivatko viikingit kenties kaapanneet hänen kaukaisen esiäitinsä Suomeen.
Toinen yllätys tuli oman pojan kohdalla. DNA-testi osoitti, että tämän geeniperimä viittasi isän puolelta Latinalaiseen Amerikkaan. Erään sukulaismiehen sukua on puolestaan tullut Suomeen Venäjän takaisesta Itä-Aasiasta. Geenivaihtoa on siis ollut Pohjois-Pohjanmaallakin.
Selvyyden saaminen oman sukunsa historiaan on Lampisen mukaan eheyttävää. Aviottoman lapsen kokema häpeä ja vaikenemisen kulttuuri voi traumatisoida useita sukupolvia. Lampinen tietää sukuja, joissa lapsenlapset eivät vielä tänäkään päivänä tiedä, että heidän isoäitinsä tai -isänsä on syntynyt avioliiton ulkopuolella.
– Mutta kun löytää juurensa, tulee tunne ettei ole turha ihminen.
Lampinen haluaa rohkaista kaikkia lumijokisia DNA-testeihin. Näin voitaisiin paikata sitä sukujen ja pitäjän historiassa ammottavaa aukkoa, jonka kirkonkirjojen palaminen aiheutti.
– Saisimme rakennettua lumijokisten sukukartan uudelleen.
Saara Lampisen äiti Saimi Räinä syntyi vuonna 1919. Hän jäi orvoksi kuusivuotiaana ja muutti asumaan sukulaistaloon Lumijoen Ylipäähän. 17-vuotiaana hän meni naimisiin Väinö Keskitalon kanssa, jonka lumijokiset tuntevat lahjakkaana valokuvaajana. Perheeseen syntyi kolmetoista lasta. Saara Lampinen syntyi vuonna 1954.