LIMINKA Ennen siinä oli pitkä asuinrakennus, mutta ei ole enää. Aappolan ja Vilho Lampi –museon väliin jäävä tyhjä piha-alue saa kirjallisuudentutkija Ilmari Leppihalmeen muistelemaan menneitä.
– Lapsen kävin leikkimässä siinä talossa. Ja nykyisessä Vilho Lampi –museossa toimi aikoinaan kansakoulu.
Aappolan pihapiiriin kuuluvat renkitupa ja aittarakennus. Tiettävästi Ojanperän miespalvelija tapasi asua renkituvassa.
Pihapiirin valkoinen päärakennus koostuu kahdesta erityylisestä rakennuksesta. Aappolan eteläpuoli on talonpoikainen ja matalahko, pohjoispuolella on Ojanperän rakennuttama huvilamainen laajennusosa. Sen kolme parveketta avautuvat eri ilmansuuntiin.
– Hyvin Ojanperän näköinen talo, Leppihalme luonnehtii.
Vielä pihaleikkejä leikkiessään Leppihalme ei varmasti osannut arvata tai aavistaa, että Abraham Ojanperä saisi vielä useampaan otteeseen näytellä merkittävässä roolissa hänen elämässään. Ei oopperalaulaja häntä tuolloin vielä kiinnostanut.
Kiinnostus heräsi vasta parikymppisenä nuorena miehenä, kun Leppihalme pääsi kesätöihin Aappolaan, museo-oppaaksi. Siellä tuli vietettyä kaiken kaikkiaan neljä kesää töitä tehden.
– Koin olevani miespalvelijan asemassa suhteessa Ojanperään. Ja minusta tuli kauhean innokas kesäopas.
Yksi syy useampaan pestiin museolla oli varmasti se, että Aappolan ilmapiiri vei nuoren miehen mukanaan. Vanhat esineet henkivät historiaa ja Ojanperän sielu tuntui olevan hetkittäin aivan vieressä, kun Leppihalme asetteli niitä esille vitriineihin, kangaskäsineet käsissään.
– Muistot tuolta ajalta ovat jännät. Esineillä tuntui olevan oma auransa, ne jättivät jälkikuvia ja –kaikuja historiasta ja tunnelmista. Ne puhuttelivat aivan eri tavalla kuin tekstit, joita Ojanperästä oli.
Edelleen museon vitriineistä löytyvät pikkurahakukkarot, käyntikortit ja Ojanperän sinetti. Hopeapäinen kävelykeppi, solmukkeet ja fetsit muodostavat Leppihalmeen mielestä kuvan talon asukkaan persoonasta nopeasti.
– Ojanperähän oli ammattiesiintyjä ja aikamoinen dandy. Hän oli hyvin korostetusti keikarimainen ja näyttävä henkilö tuohon aikaan. Ehkä kyse oli hieman myös näyttämisenhalusta entisessä kotipitäjässä.
Ojanperä oli vieras vielä ensimmäisen kesätyöpaikan museolla saaneelle Leppihalmeelle.
Aihe alkoi viedä häntä mukanaan jopa siinä määrin, että kesäopas järjesti Limingan ja Oulun kirjastoihin Ojanperän omistuskirjoituksilla varustettuja kirjalahjoja esittelevät näyttelyt 1980-luvulla.
Aineistoa löytyi ja paljon Limingan kunnan arkistosta.
– Kirjeenvaihdosta arkaluonteisin osa poltettiin jo varhaisessa vaiheessa, mutta edelleen jäi jäljelle satoja nuotteja, kirjeitä ja postikortteja. Nuottien joukossa oli jopa Sibeliuksen kappaleita omistuskirjoituksilla. Samoin löytyi Minna Canthin ja Eino Leinon lahjoittamia kirjoja.
Kiinnostus Limingan suurmiestä kohtaan on kantanut näihin päiviin asti. Leppihalme haaveilee vielä joskus tekevänsä yhdessä tutun ammattikuvaajan kanssa valokuvakirjan Ojanperästä. Kuvien hän uskoo tuovan laulajan lähemmäksi nykysukupolvia.
Aappolakaan ei ole unohtunut. Siellä Leppihalme kertoo käyvänsä kerran kesässä ja jopa useammankin kerran, jos hänelle saapuu vieraita.
– Tuon heidät aina tänne tutustumaan paikkaan, jos se vain on mahdollista, hän kertoo.
Entinen museo-opas katselee myös tarkalla silmällä vielä talviteloillaan olevaa Aappolaa. Ovatko verhot olleet varmasti kiinni? Ne nimittäin vähentävät auringonvalon museoesineistölle aiheuttamia haittoja. Entä milloin Aappola on mahdettu viimeksi maalta ulkopuolelta? Hilseilevä seinä näyttäisi ainakin Leppihalmeen mielestä tarvitsevan uutta maalipintaa.
– Toivottavasti juhlavuosi ja ooppera saavat ihmiset katsomaan Aappolaa uusin silmin. Näkemään sen merkityksen ja mahdollisuudet. Sillä tällä hetkellä minulla ja monella muullakin on suuri huoli talon kohtalosta. Aappola tarvitsisi nyt hoivaa ja huolenpitoa, jotta siitä olisi iloa vielä pitkään ja tulevillekin sukupolville.