Kempele Kun Charles Meyer oli seitsemän, hänestä tuli vahingossa Tapparan kannattaja. Koululainen Meyer istui tamperelaisen koulun juhlasalissa katsomassa Timo-taikurin esitystä. Esiintyjä päätti erästä temppua varten jakaa oppilaat kahteen osaan.
– Ilveksen kannattajat oikealla, Tapparan vasemmalle, taikuri ohjeisti.
Kun lapset alkoivat siirtyä omalle puolelleen, jäi Charles hieman hämmentyneenä keskelle, koska ei ollut koskaan miettinyt kumpaa kannattaisi.
– Sitten kaverini Aki repäisi minut Tapparan puolelle. Siitä asti olen oranssia väriä kannattanut. Takkia ei voi kääntää, vaikka en enää Tampereella asukaan.
Tapparan riveissä hän pelasi jääkiekkoa murrosikään asti. Yhteisönä urheiluseura oli tiivis. Juniorit pääsivät edullisesti – yhdellä markalla – liigapelejä seuraamaan.
– Tosin ei me pelin takia sinne menty. Rimpuilimme rakenteissa ja juoksimme käytävillä.
Hakametsän jäähalliajoista on kulunut reilut 30 vuotta. Meyer astelee varmoin ottein Koukkupaja Areenan katsomoon, putsaa tuolin orastavasta jääpeitteestä ja istahtaa paikalleen. Kaulassa hänellä on Kempeleen Kirin miesten Superpesisjoukkueen kannattajahuivi.
Suonissa virtaava oranssi veri on saanut rinnalleen vahvan sinisen juonteen.
Päättyneellä kaudella Charles Meyer ehti harvoin seurata ottelua katsomosta käsin. Yleensä hänet löysi keskikatsomon yläpuolella olevasta toimitsijatilasta tiskijukan roolista. Meyer on se, joka uudisti miesten pelien soittolistan ja muun muassa toi Hammond-urkujen soundin Sarkkirantaan – ensimmäisenä pesäpallokenttänä Suomessa.
Mutta miten alunperin Ranskassa syntynyt, ammatti-dj:näkin työskennellyt mies päätyi Kempeleseen?
Tarina alkaa pohjoisesta, Savukoskelta, mistä Meyerin äiti lähti 60-luvun lopussa Keski-Eurooppaan. Siellä hän tapasi ranskalaisen miehen. Rakkauden hedelmänä syntyi Charles.
– Olin aika pieni, kun äiti muutti kanssani takaisin Suomeen. Isä jäi Ranskaan. Ehkä hän ajatteli, ettei tuo mies tiedä mitään pesäpallosta, Meyer virnistää.
Ensimmäiset Suomen vuodet vierähtivät juurilla Lapissa. Kun Charles Meyer oli seitsemän, perheen tie vei Tampereelle.
Peruskoulun jälkeen hän hakeutui Kauppaopistoon. Opiskelu ei tosin nuorta miestä kiinnostanut. 80-luvun lopulla hän löysi kaveriporukkansa kanssa tietokoneiden mahdollisuudet.
– Teimme demoja. Minä vastasin musiikista, muiden harteilla oli muun muassa piirtäminen. Joskus hioimme kymmenen sekunnin pätkää tosi pitkään.
Varusmiespalveluksen jälkeen Meyer oli edelleen mietteliäs tulevaisuuden suhteen. Eräänä iltana eräässä baarissa hän päätti käydä jututtamassa tiskijukkaa. Dj:llä oli kiikarissa iltaseuraa, minkä vuoksi hän pyysi Meyeria tuuraamaan.
– Se meni yllättävän hyvin. Sen jälkeen soitin levyjä tamperelaisissa yökerhoissa yrittäjäpohjalta. Vuonna 1996 sain työtarjouksen helsinkiläiseltä yritykseltä, joka teki tietokonepohjaisia taustamusiikkijärjestelmiä muun muassa ravintoloihin ja hotelleihin.
Soittorasia -nimeä kantanut yhtiö kasvoi nopeasti. Charles Meyer vastasi yrityksen musiikkiostoista, ajoi kappaleet järjestelmiin ja jakoi ne eteenpäin. Asiakkaina olivat esimerkiksi Restel ja SOK. Elämä asettui pääkaupunkiin.
Myöhemmin Soittorasia siirtyi Raha-automaattiyhdistyksen omistukseen. Meyer siirtyi RAY:n musiikkipäälliköksi.
Lähemmäs Napapiiriä miehen sai rakkaus. Etelässä hän tapasi nivalalaislähtöisen Pauliinan. Kun perhe tarvitsi isompaa asuntoa, he huomasivat hintojen olevan pohjoisessa huomattavasti edullisempia. Uusi koti löytyi Oulusta. Dj:n työ jatkui valkeassa kaupungissa vielä vähän aikaa.
Meyerin appi työskentelee vakuutusalalla, joten myös vävypoika päätti siirtyä samoihin hommiin. Oulussa Charles Meyer opiskeli ensin merkonomiksi ja myöhemmin tradenomiksi.
– Kun taas piti etsiä isompaa asuntoa, mietimme että rakentaisimme oman. Kaverimme Kempeleestä vinkkasivat, että Niittyrantaan tulisi tontteja. Ensin ajattelin, että miten joku voi asua näin monen liikenneympyrän ja töyssyn takana. Mutta tänne päädyimme. Emmekä ole katuneet. Tunnemme itsemme kempeleläisiksi. Täällä on sitäpaitsi todella hyvä asua.
Kesti neljä vuotta, ennen kuin hän huomasi paikkakunnalla pelattavan pääsarjatason urheilua. Pesäpallo kiinnosti, sillä kouluvuosinaan Meyer pelasi sitä itsekin. Vuoden 2015 kesällä hän seurasi niin naisten kuin miesten pelejä. Koukku oli valmis.
– Fiilis oli stadionilla niin hyvä. Pelissä tunsi vahvan yhteisöllisyyden.
Tappara-vuosien jälkeen Charles Meyerille oli syntynyt tyhjiö, jonka hän itse tunnisti vasta jälkikäteen. Kiri täytti sen. Uuden fanituskohteensa hyväksi hän halusi myös tehdä jotain.
– Peleissä pyöri kolme samaa biisiä. Joukkueen iskulauseena on Kivenkova KeKi, joten sen tukemiseksi pitää soida rock Antti Tuiskun sijaan. Kun miesten nousu Superiin varmistui, kävin rohkeasti kertomassa ideastani manageri Sami Salorannalle.
Tokihan Saloranta ajatuksesta innnostui. Meyer valittiin myös markkinointitiimiin. Yhden Superpesiskauden jälkeen 45-vuotiaasta perheenisästä on kasvanut vannoutunut Kiri-mies.
Pelien soittolista on mennyt uusiksi. Nyt Sarkkirannassa soi muun muassa CCR, ZZ Top, Queen ja Lenny Kravitz.
– On palkitsevaa, kun yleisö lähtee mukaan taputtamaan. Ja vielä tahdissa! Toivottavasti yleisö jakaa kanssani saman fiilikse.
Meyer tuumaa, että voisi keskustella myös naisten Superpesispelien musiikkiuudistuksesta.
Hän kannustaa myös muita osallistumaan vapaaehtoistoimintaan.
– Kaikki yhdistykset ja seurat ottavat varmasti mielellään vastaan innokkaita tekijöitä. On monia tapoja miten voisi auttaa.
Ihmisten sitoutumista urheiluseuran toimintaan Charles Meyer on katsellut ilolla. Hän toivoo, että myös naisten peleihin löytyisi nykyistä enemmän nostetta.
– Naisten peleissä on enemmän peli-iloa ja positiivista fiilistä. Äijät ei osaa näyttää tunteita niin kuin naiset. Jos minulla kesti neljä vuotta päästä Laguunille, niin Kempeleessä on varmaan paljon niitä, jotka eivät ole pelejä käyneet katsomassa. Kannattaa mennä, Meyer sanoo kokemuksen syvällä rintaäänellä.
Hän toivoo myös kunnan ottavan enemmän irti Kempeleen Superpesis-imagosta.
– Ehkä kunnan tienvarsimainoksissakin voisi mainita, että ollaan Super-paikkakunnalla. Luotan siihen, että vuonna 2025 Kiri on Suomen mestari.
Charles Meyer
Syntynyt Ranskassa, muutti Suomeen lapsena.
Perheeseen kuuluu vaimo, kolme lasta sekä kääpiökani Yoda, mikä esti perheen saunomisen viime kesänä puremalla saunan sähkökaapelit poikki.
Työskentelee vakuutusmyyjänä. Kempeleen Kirin miesten Superpesisjoukkueen musiikkivastaava ja markkinointiryhmän jäsen.
Harrastaa kuntosalia, lenkkeilyä ja musiikkia.
