Bos­to­ni­lai­nen sar­ja­ku­va­tai­tei­li­ja tuli Li­min­kaan, ihastui suo­ma­lai­siin ja ryhtyi te­ke­mään sar­ja­ku­va­kir­jaa mie­len­ter­veys­on­gel­mis­ta

Cara Bean on viihtynyt Suomessa.

Kuva: Heli Rintala

Lokakuun alussa hän tuli Limingan taidekoulun residenssitaiteilijaksi. Hän on tekemässä lapsille sarjakuvakirjaa, joka kertoo mielenterveysongelmista. Syksyinen Suomi tuntuu istuvan tähän teemaan paremmin kuin hyvin, myöntää myös Cara Bean itsekin.

– Suomessa oli tullessanikin jo pimeää ja kylmää, ja minä asun täällä Limingassa eristyksissä sukulaisistani ja ystävistäni. Tämä on hyvä paikka kirjoittaa surusta ja masennuksesta.

Samaan hengenvetoon Bean sanoo, että aikuisena ihmisenä hänellä on kyllä selviytymismekanismeja, joilla päästä syksyisen alavireisyyden yli. Voi mennä kävelylle tai piristää itseään muilla tavoin. Mutta totta on myös se, että itsensä tutkiskelu ruokkii luovuutta.

– Mutta ehkä minun pitäisi tulla Suomeen myös kesällä, hän miettii.

Bean on kerännyt kirjaansa varten materiaalia haastattelemalla suomalaisia, myös Limingan taidekoulun oppilaita. Hän arkaili kysellä näiltä esimerkiksi masennuksesta, koska pelkäsi olevansa liian tunkeileva ja loukkaavansa muita kysymyksillään.

– Hämmästyin sitä, miten rehellisiä, avoimia ja suoria ihmiset täällä ovat. Eivät he jutustelleet niitä näitä, vaan menivät suoraan asiaan. Tykkäsin siitä! Kukaan ei loukkaantunut kysymyksistäni, Bean ihmettelee.

Hän sanoo, ettei tämä ole suinkaan itsestään selvää USA:ssa. Osa ihmisistä voi toki kertoa masentuneisuudestaan tai terapiastaan hyvinkin avoimeisti, toisille taas julkisivun ylläpitäminen on kaikki kaikessa.

Tekeillä oleva teos on Cara Beanin ensimmäinen iso sarjakuvakirja. Sykäyksen tällaisen kirjan tekemiselle antoi myös se, kun hän kuvitti alakoulun kemian kirjan. Taiteilijan piti paneutua historiallisiin hahmoihin ja kemian välineistöön. Esimerkiksi.

– Ajattelin, että tällaisen sarjakuvakirjan tekemisellä voisin ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia ja nuorten sortumista alkoholiin ja huumeisiin. Sarjakuva on minusta hyvä tapa tuoda asiaa esille. Eivät lapset ja varhaisnuoret välttämättä jaksa lukea pitkiä tekstejä tällaisesta aiheesta.

Cara Bean esittelee luonnosvihkoaan. Se on täynnä käsin kirjoitettuja muistiinpanoja aivokemiasta ja välittäjäaineista, ahdistuksesta ja pakkomieleteistä. Hän on piirrellyt luonnoslehtiönsä sivuille sarjakuvaruudukkoja, joissa sisältö selostetaan vielä tekstein. Lehtiöstä löytyy myös lyijykynähahmotelmia stripeistä.

– Kun tulin lokakuun alussa Suomeen, minulla oli valmiina vain sarjakuvan henkilöt. Täällä tuli idea tapahtumista: Lapset lähtevät seikkailulle hienoon huvipuistoon, jossa he joutuvat kummallisiinkin paikkoihin – kuin Narniassa.

Ennen Suomeen tuloaan Bean oli ehtinyt jonkin verran testata ideoitaan sisarustensa lapsilla.

– Kerroin heille tarinoita, ja kun heidän katseensa alkoi vaellella, tiesin että oli aika lopettaa. Haluan tästä sarjakuvakirjasta kokonaisuuden, joka pitää mukanaan alusta loppuun saakka. Ja jokaisessa jaksossa on oltava toivon näkökulma.

Sarjakuvakirja on suunnattu 7-12 -vuotiaille, ja se julkistetaan viimeistään vuonna 2022, mahdollisesti aiemminkin.

Sarjakuvataiteilija myöntää, että ehkä liminkalaiset voivat löytää teoksesta tuttuja asioita.

– Olen ihastunut näihin mäntyihin. Niitä kirjassa voi esiintyä.

Kotimaassaan Cara Bean työskentelee taideopettajana Lexingtonin High Schoolissa. Hän otti työstään vuoden virkavapaata voidakseen keskittyä täysin sarjakuvakirjansa tekemiseen. Suomeen hän päätyi anoessaan taiteilijaresidenssiä Oulun sarjakuvakeskuksesta. Sellainen hänelle myös myönnettiin.

Cara Bean on vetänyt joitakin sarjakuvakursseja Limingan taidekoulun oppilaille, ja hän osallistui myös Oulun sarjakuvafestivaaleille.

Limingassa Bean viipyy marraskuun loppuun saakka. Kuluvalla viikolla hänen aviomiehensä Matt tulee myös Suomeen. Perheen tavarat on pakattu varastoon, ja Cara Bean nauraa olevansa nyt koditon.

Hän on tehnyt jo ensi vuoden puolelle meneviä suunnitelmia siitä, mihin matkustaa ja missä asuu tulevan vuoden aikana ennen paluutaan opetustöihin. Myös Suomen suunnitelmat ovat valmiit:

– Lähdemme täältä ensin Rovaniemelle, jossa vuokraamme auton. Haluan nähdä Suomea, sillä en ole käynyt juuri muualla kuin bussilla Oulussa. Rovaniemeltä lähdemme hetkeksi Hyrynsalmelle Mustarinda -residenssiin ja sieltä Kuopioon, Tampereelle ja Helsinkiin, Bean kertoo.

Erityisesti Cara Bean haluaisi tutustua Muumimaailmaan.

– Rakastan Tove Janssonia! Hänen taiteessaan on syvää viisautta. USA:ssa suuri yleisö ei ehkä Tovea tiedä, mutta sarjakuvapiireissä hänet kyllä tunnetaan. Minun suosikkini on Näkymätön lapsi!