Brysselin iskuista on kulunut muutama viikko. Lentokenttä palaa hiljalleen arkeen. Maalbeekin metroasema avattiin hiljalleen. Tietyt reitit ja asemat ovat silti edelleen suljettuja. Omaan työmatkaani on tullut mutkia ja lisämetrejä.
Metroaseman edustalle tuodut kukat muistuttavat menetyksistä. Kukkien keskelle jätettyyn kylttiin on raapustettu ’Why? Pourquoi? Warum?’. Kysymys ’miksi?’ leijuu edelleen ilmassa.
Vastauksia ja selityksiä iskuille on spekuloitu kiivaasti. On annettu kenkää parille ministerille, on etsitty syyllisiä sekä aukkoja turvallisuudessa.
Kaiken keskellä elämä jatkuu. Niin kuin ennenkin.
Toivoisin kovasti, että Belgia ottaisi traagisesta tilanteesta opikseen.
Kukaan tai mikään ei voi täydellisesti estää yksittäisten ihmisen tai ryhmien tekemiä kauheuksia - ei missään maailmankolkassa. Mutta aina on asioita, joihin voi vaikuttaa. Ja Belgiassa se olisi maan sisäisen riitelyn lopettaminen.
Jos maan ’äidit ja isät’ tappelevat tauotta keskenään, lapset jäävät heitteille.
Mielestäni Belgia on nimenomaan heitteillä.
Belgialainen aviomieheni totesi vastikään, että ’Belgia ei oikeastaan ole maa’. Hän ei ole toteamuksensa kanssa yksin. Belgia on hyvin omalaatuinen. Ei ole varmaankaan sattumaa, että maa on tunnettu surrealistisesta taiteestaan. Taidemaalari Rénee Maigritte’lla oli silmää belgialaisille outouksille.
Maan jakautuneisuus tekee Belgiasta heikon. Maa on jakautunut flaaminkieliseen ja ranskankieliseen osaan. Molemmilta puoliskoilta löytyvät omat monimutkaiset hallintonsa, parlamentteineen ja ministereineen. Käytännössä Belgiassa toimii siis kaksi erillistä demokratiaa!
Surrealismin huippu on se, että pelkästään Brysselin alueella on 19 eri pormestaria, koska kaupunki on jaettu 19 kuntaan.
Käsite ’yhteinen näkemys’ on siis täysi mahdottomuus. Alueiden erikieliset edustajat eivät kommunikoi keskenään. Naapurille kun ei puhuta.
Tämä mieletön rikkinäisyys koskee myös Belgian ja Brysselin poliisia. Eri alueiden poliisien yhteistyö on hidasta ja keskinäisen kilpailun värittämää.
Nyt viimeistään olisi aika laittaa erimielisyydet syrjään. Kotiseutuylpeys, kulttuurierot ja eri kieli eivät oikeuta loputtomaan riitelyyn. On aika lopettaa omaan napaan tuijottaminen ja muurien rakentaminen. Mykkäkoulu ja vihoittelu eivät toimi muillakaan elämänalueilla - saati sitten maan johtamisessa.
Riitaisa maa on helposti haavoitettavissa. Sisäinen rauha ja järjestys olisivat mielestäni parhaat vastalääkkeet terrorismin kylvämälle pelolle. Toivottavasti Belgiasta kuoriutuu tämän kriisin keskellä ihan oikea maa. Aikuinen Belgia.