Riemukas kuin keijun askel
mieli maisen joululapsen.
Sadun siiven kosketuksen
kokee yllä nietosten.
Enkelunta uneksien
näkee tähden kirkkahan,
Jeesus lapsen seimessänsä
hoivas´ Äiti-Marian.
Aasi katsoo seimen takaa,
korvallistaan kohottaa.
kaikuu soitto, kaikuu laulu,
paimenien luona pauhu.
Tähti tuikkii yllä kylän
Beetlehemin pimentyvän.
Oljet hohtaa, loistaa valo
sydämissä toivon palo.
Mariaansa Joosef katsoo,
ihmetystä mieli vatvoo.
Hoosiannaa sielu soi,
ihmiskuntaan toivon toi
tallin seimeen syntyvä,
Vapahtajaks´ yltävä.
Maahan rauha, hyvä tahto,
ymmärtää ei aatos tahdo.
Tietäjiä itämaan
saapuu lasta katsomaan.
Lahjoinansa suitsuketta,
mirhaa, kultaa hohdokasta.
Lapsi herää, silmät avaa,
katse äitiin kulkee salaa.
Mikä ilo ihmeinen,
valo ympär´ kaikkeuden?