Bän­di­ker­ho­toi­min­ta kas­vat­taa myös ih­mi­se­nä: Ul­ko­mu­sii­kil­li­sia asioita – esiin­ty­mis­tä, vir­hei­den hy­väk­sy­mis­tä, toisten ih­mis­ten huo­mioi­mis­ta – opitaan soit­ta­mi­sen si­vu­tuot­tee­na

Black Starsia pääsee kuuntelemaan Tyrnävän Perunamarkkinoiden yhteydessä Kirkkomännikön koululla järjestettävässä bändikonsertissa.

Kuva: Susanna Tikka

Joukon soitanta kuulostaa ihmeen ehjältä ja valmiilta. Siksi tuntuukin kummalliselta, että ryhmä soittaa yhdessä vain joka toinen viikko. Saumattomuutta selittänee se, että suurimmalla osalla nuorista muusikoista on jo pidempi yhteinen historia.

– Olemme soittaneet yhdessä vitosluokalta asti. Adele Väyrynen – toinen laulaja – tuli mukaan seiskalla ja kitaristi Mikael Karttunen nyt, solisti Katri Laukkanen valaisee.

Kuulammen koulun bändit esiintyvät tänä syksynä toista kertaa Tyrnävän perunamarkkinoilla. Kolmen vartin aikana pääsevät esiintymään kaikki koulun musiikkiporukat. Koulun bändikerhon kautta muotoutunut Black Stars on yksi lavalle kiipeävistä kokoonpanoista.

Päivän aikana perunamarkkinoilla vierailee yhteensä jopa kymmenentuhatta ihmistä. Suuressa massatapahtumassa esiintymisen voisi luulla jännittävän. Tämä kuvitelma osoittautuu suurimmilta osin vääräksi. Black Starsille esiintymisiä kertyy lukuvuoden aikana puolenkymmentä. Markkinoillakin esiinnytään jo toista kertaa.

– Se ei oikein tunnu enää miltään. Olen keikkaillut jo niin paljon, Joona Tiikkaja kertoo.

– Ensimmäinen keikka jännitti, mutta ei enää sen jälkeen. Tällä kokoonpanolla meillä ei ole ollut hirveästi keikkoja, mutta en osaa enää jännittää, Lauri Isokääntä jatkaa.

Musiikkiluokan sivuhuoneessa istuskelevan porukan välillä vallitsee ihastuttava yhteishenki. Ryhmäläiset täydentävät toistensa lauseita, nauravat paljon ja naljailevat toisilleen leikkimielisesti. Aivokuorelle piirtyy mielikuvia vanhasta parisuhteesta.

– Eihän se mukavaa ole, jos kaikki vihaavat toisiaan, Kalle Asmundi heittää.

– Paitsi jos on punkkibändi, Tiikkaja vastaa.

Ja taas naurattaa.

Basistivitsit ynnä muu pilailu eivät ole ainoita ryhmän yhteishengen puolesta liputtavia piirteitä. Toisten kanssa musisoiminen on soittoniekoille tärkeää.

– En minä soittaisi, jos ei saisi soittaa toisten kanssa. Se on niin paljon mukavampaa, kun on muitakin. Eikä yksin jaksa opetella, Isokääntä arvioi.

Esikuvikseen ryhmäläiset listaavat suuria nimiä. Edesmennyt Nirvanan Kurt Cobain, Metallican kitarasankari Kirk Hammett, Primuksen bassovirtuoosi Les Claypool ja niin edelleen. Idolit ovat maineikkaita, mutta Kuulammen koulun bändikerholaiset eivät haihattele. Muusikkoutta ei koeta äärimmäiseksi unelma-ammatiksi. Säveltaide inspiroi muutenkin.

– Ei se mikään haaveammatti tällä hetkellä ole, Asmundi toteaa.

– On niitä muitakin haaveita. Metallimusiikki on vain niin hienoa, että pitää osata itsekin soittaa, Mikael Karttunen vahvistaa.

– Jos musiikista on mahdollisuus saada ammatti, niin mikäpä siinä. Minua kuitenkin inspiroi se, kun pystyy jotenkin vaikuttamaan ihmisiin omalla tuotoksellaan, Isokääntä puntaroi.

– Parasta on se, kun pääsee luomaan jotain omaa, joka vielä kuulostaakin hienolta, Tiikkaja muotoilee.

Viidenneltä luokalta alkanut yhteinen musiikkitaival on tuonut mukanaan soittotaidon lisäksi muitakin eväitä. Sellaisia, joista on hyötyä elämässä yleisestikin. Tämä ei ole jäänyt huomaamatta myöskään ryhmän opettajalta.

– Ulkomusiikilliset asiat – ihmisenä kasvaminen, esiintyminen, virheiden hyväksyminen, toisten ihmisten huomioiminen – kaikki ne tulevat sivutuotteena, kun soitellaan. Ihmisenä kasvaminen on tässä vaiheessa ihan yhtä tärkeää kuin musisoiminen. Tämä on todella hieno porukka ja on ollut hienoa seurata heidän kasvuaan, musiikinopettaja Pietu Halonen kommentoi.

– Soittamaan oppiminen on hienoa, mutta niin on sekin, että tässä oppii muutenkin uusia taitoja, Miko Kylmänen komppaa.