Tyrnävä Kiirettä pitää. Syyskuun alussa Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) kotieläinasiamiehenä Brysselissä aloittanut tyrnäväläinen Tarja Bäckman vastaa puhelimeen junassa kohti lentokenttää.
Hän on matkalla viikonlopuksi kotipuoleen.
– Viikottain en pääse Tyrnävällä käymään. Ehkä kerran, korkeintaan kaksi kuukaudessa.
MTK:n Pohjois-Suomen toiminnanjohtajan tehtävästä siirtynyt ja nyt Pellervon, MTK:n ja ruotsinkieleisen tuottajajärjestön SLC:n yhteistoimistossa työskentelevä Bäckman sanoo päivien olevan työntäyteisiä.
– On paljon opettelemista sekä totuttelemista kaikissa hommissa.
Bäckmanin tehtävänä on seurata EU:n politiikkavalmistelua erityisesti kotieläintalouden ja maatalousosuuskuntien näkökulmasta niin komissiossa, neuvostossa ja parlamentissa.
– Tuotantosektoreista minulle kuuluvat lypsykarja-, naudanliha-, siipikarja- ja sikatalous. Asioita riittää seurattavaksi, sillä osa lainsäädännöstä liittyy esimerkiksi ympäristöön tai elintarvikkeisiin.
– Paljon täällä tuntuu tapahtuvan. Tämä on iso aparaatti, joka sylkee paljon paperia ulos. Ei yksi ihminen voisikaan seurata kaikkea. Siksi yhteistyö on tärkeää. Toimimme täällä osana eurooppalaista tuottajajärjestöä. Sen kautta saa yleensä tietoa valmisteilla olevista asioista. Myös osuustoiminnassa täällä on eurooppalainen yhteenliittymä.
Yhteistyötä on myös yhteisten näkemysten luominen. Tarja Bäckman sanoo jokaisen jäsenmaan vaikuttavan niihin asioihin, jotka kokee tärkeiksi, mutta paras tilanne saavutetaan järjestöjen yhteisellä kannalla. Silloin vaakakupissa on enemmän painoarvoa, jolloin poliitikot joutuvat kuuntelemaan kannanottoja.
– Koneisto on niin harjaantunut, että yhteiseen näkemykseen päästään aika usein. Esimerkiksi tänään meillä oli kokous, jonka asialistalla oli glyfosaatin (rikkamyrkky) kieltäminen. Siihen saimme helposti yhteisen sitä vastustavan näkemyksen.
Brysselin toimistolla ei ole erikseen kasvinviljelyasiamiestä.
Bäckmanin harteille kuuluvat esimerkiksi rehuihin liittyvät asiat. Hän seuraa oman työnsä ohessa myös perunaan liittyvää lainvalmistelua, vaikka se ei suoraan hänen tehtäviinsä kuulukaan.
– Se on tärkeä asia kotiseudulleni, hän kiteyttää.
Yliopistosta valmistuttuaan Tarja Bäckman oli kaksi vuotta peruna-alan töissä. Maakuntaliiton 15 vuoden pestin aikana peruna tuli myös tutuksi – samoin reilun kolmen vuoden aikana tuottajajärjestön toiminnanjohtajana.
– Peruna on merkittävä elinkeino Tyrnävälle, mutta myös koko Pohjois-Pohjanmaalle. Siihen liittyviä asioita täytyy ajaa.
Brysselissä Bäckman on oppinut huomaamaan yhteistyön arvon. Siksi hän toivoo sitä lisää myös kotiseutunsa viljelijöiden keskuuteen. Hän toteaa tyrnäväläisten vijelijöiden tekevän jo kiitettävästi yhteistyötä, mutta ruoka- ja siemenperunatoimijoiden yhteensovittamisessa riittää vielä työtä.
– Molemman sektorin viljelijöillä tarvitaan enemmän ymmärrystä toisiaan kohtaan. Pitää olla halua ymmärtää toisen näkökulmaa. Yhteistyötä ei yleensäkään synny, jos asioita katsotaan vain omasta näkövinkkelistä.
Hän näkee yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi erilaisten teknisten sovellusten käyttämisessä.
– Digitalisaation mahdollistamien asioiden hyödyntämisessä meillä riittäisi opittavaa maailmanlaajuisesti.
Bäckman uskoo suomalaisella maaseudulla olevan annettavaa myös matkailulle. Hän ei usko turistien pyörivän perunannostohommissa jatkossakaan, mutta maaseutumme rauhallisuus, ilman ja veden puhtaus sekä turvallisuus kiinnostavat maailmalla.
– Esimerkiksi hyvää hanavettä arvostetaan. Kyllä täälläkin voi juoda kraanavettä, mutta ei se ole kaksista tyrnäväläiseen veteen verrattuna.
Maatilamatkailu- ja kotieläimet kiinnostavat turisteja, mutta Bäckman miettii miten perunan voisi tuotteistaa matkailuun.
– Olen ollut aikoinaan myös matkailualan hommissa. Silloin aasialaisten tulo Suomeen oli vasta alkamassa. He haluavat tiukkaa ohjelmaa, tekemistä pitää olla koko ajan. Heitä en ehkä näkisi maatilalla, mutta Keski-Euroopasta tällaisia turisteja voisi löytyä. Nykyisin maksukykyistä väkeä löytyy eri puolilta maailmaa.
Sivutoimisen viljelijänä toiminut Bäckman tietää, että turisteja olisi ehkä vaikea ottaa omaan tuotantotoimintaan mukaan. Esimerkiksi kasvi- ja eläinterveyteen sekä turvallisuuteen liittyvät seikat pitäisi varmistaa.
– Ja isäntäväen pitäisi olla aika hyvähermoista porukkaa, jos perunapellolle ottaisi mukaan täysin pytsymetsästä tulevia apulaisia, hän hymyilee.
