Ihanteellinen alkutalven sää. Aurinko paistaa, luonto on ohuen lumen peittämä, ei tuule, pakkasta pari astetta.
Kävelen baanalla ja hymyilen. Minulla on huoleton ja onnellinen olo. Kukaan ei rähjää minulle, ei osoittele sormella, ei mulkoile vihaisesti eikä huutele, että olen väärällä kaistalla, kun kuljen kevyen liikenteen vasenta puolta. Siksi vasenta, koska minulla ei ole silmiä selässä, enkä tahdo tulla ajoneuvon (pyörän) kolhimaksi. Varsinkin alikulkutunnelit ovat vaarallisia, koska siellä mummu ja vaarikin ajavat lujaa.
Yhtäkkiä huomaan kuinka stressaavaa lenkkeilystäni on tullut. Viimeisen agressiivisen kohtaamiseni jälkeen soitin Suomen Pyöräilyliittoon ja kerroin kokemukseni. Äänestä päätellen nuori mies sanoi minulle: ”Te olette täysin oikeassa.”
Terveiset sille reippaasti kävelleelle nuorelle miehelle, joka tuli kuin tankki oikeata puolta minua kohti. Sain väistettyä ruohikolle. Muuten olen sitä mieltä, että ”hienon” katumme pitäisi saada alkuperäinen nimensä takaisin.