Kun on tottunut suomalaiseen säntillisyyteen, sääntöjen noudattamiseen ja selkeyteen liikenteessä, on saanut ihmetellä espanjalaista liikennekulttuuria ihan urakalla.
Ensimmäisenä huomioi, miten hyvin jalankulkijat huomioidaan liikenteessä. Jalankulkijalle annetaan aina tietä. Olet sitten illan hämärässä ainoa taapertaja ja aiot odottaa sen ainokaisen auton joka sinua lähestyy ja sen jälkeen ylittää tien, niin ei vaan onnistukaan.
Autoilija pysähtyy ja antaa sinun mennä ensin. Täällä kävelytiet ovat hyvin kapeita ja pyöräteitä ei ole lainkaan, joten pyöräilijät menevät autojen seassa, kaikki sulassa sovussa.
Toinen huomio on paikallisten tapa parkkeerata. Olen nähnyt uskomattomia taskuparkkeerauksia, joista ei ole toivoakaan päästä pois, yksisuuntaisella nokka väärään suuntaan, suojatiellä, keskellä risteystä, keskellä tietä, siellä missä parkkeeraaminen on kielletty, ihan kaikkialla.
Pointti onkin siinä, että mikäli toimitat asiasi ihan nopeasti (kuten käyt kaupassa, viet lapset kouluun, haet aamukahvin mukaan, nappaat jonkun kyytiin), isket hätävilkut päälle ja kaikki on hyvin.
Valtaosa autoista on jonkinlaisilla lommoilla tai naarmuilla, koska taskuparkkiin vetäessä on hyvin tavallista antaa vahingossa pikku suukko toiseen autoon. Ilmeisesti paikallinen autovakuutus ei korvaa näitä muiskuja, joten ei se lommo komeassa haittaa.
Töötti tuntuu olevan kuluvin osa, sillä se soi jatkuvasti. Ei suinkaan pelkästään siksi, että joku olisi törppöillyt liikenteessä, vaan siksi, että varokaa täältä minä tulen, olipas kaunis nainen, tuossa oli kaverini, anteeksi en huomannut sinua, tervehdys naapurini, pahoitteluni kun ajoin eteesi ja niin edelleen. Moottoriteillä on monta kaistaa, joista valitset sopivan ajonopeutesi mukaan.
Liittymät tulevat hyvin äkkiä ja ne ovat todella lyhyitä, joten on parempi tietää minne olet matkalla. Osalla teistä on tietulleja, mutta silti voin todeta, että pääsääntöisesti kaikki tiet ovat hyvässä kunnossa. Ja stop-merkki ei välttämättä tarkoita stoppia, vaan ennemminkin, että hiljennä vähän vauhtia ennen kuin käännyt.
Vannoin, etten ikinä tule ajamaan näin hullunkurisessa liikennekulttuurissa. Vannomatta paras, vuokrasimme auton kaverini kanssa ja saldona oli: kaksi tööttäystä meiltä, kaksi meille, paniikkia mille kaistalle pitää mennä, kaksi erinomaista taskuparkkeerausta, pari hätävilkkupysähdystä sekä erinomainen retki, espanjalaiseen tyyliin.