Moni haluaisi osallistua maapallon pelastustalkoisiin. Päästöttömän aurinkosähkön hankkimisesta aurinkopaneeleilla uskotellaan asian hoituvan näppärästi. Kuluttajan on kuitenkin hyvä tietää paneeleista saadun sähkön todellinen hinta ja sitä kautta hankkeensa taloudellinen kannattavuus.
Paneelihankinnan suunnittelussa, sen kannattavuutta laskiessa, on selvitettävä hankinnan tuleva nettohinta, huomioiden kotitalousvähennys, sekä tulevien paneelien todellinen, ei teoreettinen, vuosituotto kWh/v.
Tuottoa voi yrittää selvittää paneelien myyjiltä heidän referenssikohteidensa toteutumien perusteella. Niiden saaminen myyjiltä on kuitenkin vaikeaa, koska totuus on tässä tarua ihmeellisempi. Myyjät kertovat mieluusti nimellistehosta (kWp), joka paneeleista saadaan hetkellisesti ja sen perusteella tehdystä vuosituottoarviosta. Mutta eivät kerro kohteidensa toteutuneita lukemia. Perusteluna, että asiakaskohtaisia tietoja ei ole lupa kertoa. Uskon, että ”lupa” olisi jos toteutuneet tuotot olisivat myyjille mieluisia. Hetkellisellä kWp-teholla ei ole isoakaan merkitystä vuosituotossa.
Olisi löydettävä kohde, joka on vastaavanlainen omaan suunnitelmaan nähden, mutta josta olisi vähintään vuoden kWh- määrät tiedossa. Myös tieto, paljonko on ollut oma käyttö ja paljonko on ”myyty” spot-hinnalla takaisin verkkoon. Niiden arvojen perusteella voidaan laskea takaisinmaksuaika, käyttäen esimerkiksi kahden prosentin laskentakorkoa. Selvittämieni kohteiden todelliset takaisinmaksuajat ovat olleet reilusti yli 30 vuotta. Joissakin kohteissa vuosituotto ei ole edes riittänyt kattamaan paneeli-investoinnin kahden prosentin korkoa. Saati, että paneelit saataisiin joskus maksettua niiden tuottamalla sähköllä.
Sähkölämmitteisen omakotitalon (myös maalämpö) sähkön kokonaiskäyttö jakautuu siten, että syyskuun alusta huhtikuun loppuun käytetään noin 80 prosenttia koko vuoden sähköstä. Touko- elokuun aikana vain noin 20 prosenttia.
Aurinkopaneelien ja -keräinten tuotto on kuitenkin päinvastainen. Vain 20-30 prosenttia niiden tuotosta saadaan silloin kun sähköntarve on suurimmillaan. ”Kysyntä ja tarjonta” eivät siis juurikaan kohtaa aurinkoenergian hyödyntämisessä. Neljän kesäkuukauden aikana auringosta otetaan talteen aurinkopaneeleilla 70-75 prosenttia niiden vuosituotosta, mutta yleensä lähes puolet siitä jää itse käyttämättä.
Paneelien ylituotanto on myytävä spot-hinnalla (4-5 senttiä/kWh) verkkoon. Aurinkokeräimillä ”hukkaa” voidaan pienentää jos käytössä on suuri lämpimän veden varaaja (meillä 1400 litraa).
Talossamme 10 vuoden kesäajan (4 kuukautta) aurinkokeräintuotto on ollut 80 prosenttia vuosituotosta. Aurinkokeräinten lämmittämä vesi varastoidaan vesivaraajaan, josta esilämmitetty vesi menee maalämpöpumpulle. Muun ajan kuin keskikesän (4-5 kuukautta) aurinkoenergian tuotolla ei ole käytännössä minkäänlaista taloudellista merkitystä. Ei paneeleilla, eikä keräimillä.
Paneelien markkinointi harhauttaa ylitoiveikkuudellaan tavallista kuluttajaa. Vaikka paneelit saisi puoli-ilmaiseksi, ei niillä Suomessa ihmeitä pystytä tekemään tuon lyhyen tuottoajan vuoksi. Eri asia on tietysti, mikäli haluaa kustannuksista välittämättä käyttää päästötöntä sähköä. Sitähän on kunnioitettava hyvänä, mutta kalliina ekotekona.
Yritysten aurinkopaneelien hankinnat ovat kylläkin yleensä kannattavia. Ei niiden tuottaman sähkön vuoksi, vaan yritysverotuksen mahdollistavan investointipoiston vuoksi. Alkuvuosina poisto (25 prosenttia) on huomattavasti suurempi kuin sähkön tuotto.
Kyllä jotain jämerämpää uusiutuvaa energiaa olisi hyvä keksiä, kehittää ja käyttää!