Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Asen­teet ja te­ki­jän­oi­keu­det

Eri mediat listaavat musiikin edellisvuosien suosioita. Lähdetieto kootaan eri tahoilta faktaksi, jossa yhtenevyyttä edustaa vain musiikkipäälliköiden ja valikoimaohjausten omat intressit. Sen yleisilme yhdistyy jonkinlaiseksi iskelmähenkiseksi pop-räpiksi, jota sitten kopioidaan suunnannäyttäjänä uusille tuotannoille.

Kauppa tai radiot eivät palvele yli 50 -vuotiaita lainkaan, vaikka heitä on 2,1 miljoonaa. Aikuisväestä vain muutama prosentti edes osaa käyttää suoratoistoalustoja. Kuluttaja ei voi tehdä valintoja ja siksi koko musiikin markkinat oireilevat. Tämä alkoi jo 70-luvulla. Kotimaisilta levy-yhtiöiltä häviää liiketoimintaedellytykset jopa menestyksen huipulla, koska elinehdot asettaa aina joku valtamonopoli. Matti Koirasen Talouselämälehdessä esittämä väite luovan talouden 15 000 uudesta työpaikasta on mielestäni alakanttiin. Tarjonnan köyhtymisen vuoksi viihdeteollisuus on yksinään vähentänyt jo enemmän työvoimastaan.

Aineettomat investoinnit ratkaisevat olemmeko hyvinvointi- vai banaanivaltio. Maailman koulutetuin kansa osaa tehdä innovaatiot, ohjelmistot, sävellykset, pelit, elokuvat ja brändit, mutta niitä ei pystytä omistamaan. Vaikka rahoittajan on vaikea ymmärtää työprosessien arvoja, niiden rahoittamatta jättäminen on ollut se suurin riski.

Hallitus on neuvoton työn ja elinkeinotoiminnan kehittämisessä, eikä pankkien rahalle synny kysyntää ja tuottoa. Siksi on kiireesti syytä siirtyä luontokuormattomaan uuteen talouteen ja myönnettävä siinä yritysten tieto, arvo ja merkitys. Jos vauraus ja luonto ovat oikeasti agendoilla, on ylpeys poistettava lankeemuksen edeltä.

Erkki Puumalainen