Vaalea pystytukka vilahtelee pensaiden lomasta, kun ekaluokkalainen Arttu Tervonen kieppuu hyrrän lailla kotipihallaan jalkapallon kanssa. Välillä hän vetäisee terävän potkun kohti maalia ja näyttää jalkapalloasussaan ja eleissään pieneltä ammattilaiselta.
Ammattilaiseksi Arttu haluaakin sitten joskus isona. Haaveena olisi pelata jalkapalloa Mestarien liigassa. Tai sitten jääkiekkoa NHL:ssä. Kun kuuntelee Artun hengästyttävää listausta harrastamistaan urheilulajeista, löytyisi varmasti monta muutakin lajia, jonka huipulle voisi tähdätä.
– Jalkapallo, jääkiekko, sähly, koripallo, uinti, breakdance, telinevoimistelu, juoksu, hiihto, laskettelu, lautailu, luettelee Arttu tyynesti harrastamiaan lajeja.
Monenlaisia lajeja on siis kokeiltu, mutta jalkapallo ja jääkiekko ovat päälajeja. Niitä ja sählyä Arttu harrastaa säännöllisesti joukkueissa Ajax P10, Kiekko-Laser G11 ja OFBC 10 Valkoinen. Yksilölajeissa hiihdossa ja juoksussa Arttu edustaa Kempeleen Kiriä. Muuta urheilua tulee harrastettua yhdessä isänsä Pekka Tervosen kanssa, joka toimii myös niin jalkapallo- kuin jääkiekkojoukkueenkin valmentajana.
– Vanhempien rooli on antaa lapselle mahdollisuus kokeilla monipuolisesti eri harrastuksia, joista lapsi voi löytää itselleen mieluisimman. Urheiluharrastusten osalta tärkeintä on herättää junnuille kipinä liikkumiseen, toteaa Ajax Sarkkirannan varapuheenjohtajanakin toimiva Tervonen.
Harrastusmäärä saattaa kuulostaa runsaalta, mutta Tervoset kertovat treenien määrän vaihtelevan vuodenaikojen mukaan ja vapaapäiviäkin mahtuvan viikkoon. Arttu ehtii aina koulun jälkeen tehdä rauhassa läksyt ja viettää aikaa kavereidensa kanssa. Eikä Arttua omien sanojensa mukaan väsytä lähteä treeneihin, koska siellä on niin mukavaa.
Parasta treeneissä ja kisamatkoilla on kaverit ja yhdessä tekeminen. Arttu kertoo, että hänellä on paljon kavereita, joista suurin osa on tullut tutuksi harrastusten kautta. Pelireissut ovat odotettuja tapahtumia. Niistä jää aina hauskat muistot, jotka yhdistävät entisestään. Pekka Tervonen korostaakin harrastuksista saatujen kaveruussuhteiden merkitystä ja kertoo, että myös kentän laidalla seisovat lasten vanhemmat tutustuvat toisiinsa siinä missä lapsetkin.
– Olen huomannut, että näistä harrastuspiirien tuttavuuksista tulee ajan kanssa usein elinikäisiä ystävyyksiä, miettii Tervonen.
Urheiluharrastukseen liittyy usein myös kilpailut. Arttu onkin kokenut kilpailija ja menestystä on tullut useasta lajista. Sen todistaa myös Artun huoneessa kimalteleva vaikuttava kokoelma mitaleja ja pokaaleja. Voittaminen ja menestyminen tuntuu aina mukavalta, mutta Tervonen nostaa yhtä tärkeäksi asiaksi myös häviämisen.
– Kukaan ei voi aina voittaa. Kilpailemisen tarkoitus on myös opettaa kohtaamaan pettymyksiä. Tämä on tärkeä taito oppia, koska kukaan ei säästy elämässä niiltä, pohtii Tervonen.
Tervonen kertoo valmentajana opettavansa hävinneen joukkueen kättelevän ja onnittelevan aina reilusti vastustajaansa.
– Reilu peli, reilu kaveri. Se on meidän yhteinen mottomme.
Viimeistä kouluviikkoa viedään ja Arttu tähyääkin jo kesään. Eikä vähiten siksi, että heti kesäkuun alussa pääsee odotetulle Lasse Kukkosen kiekkoleirille Linnanmaalle. Heinäkuussa taas saa pakata pallon mukaan ja suunnata Helsinki Cup –juniorijalkapalloturnaukseen. Mutta niiden välissä ehtivät Tervoset myös lomailla.
