– Syöttäminen, vastustajat, turnaukset ja tiimipeli. Ja se, että pidetään hauskaa!
Arttu ja Veeti harrastavat salibandya Tyrnävän Palloseuran juniorijoukkueessa. Jere on vielä toistaiseksi kerhossa, mutta hinku joukkueeseen on kova. Kolmikko on odottanut leirin alkua kovasti.
– Olen odottanut melkein kaksi viikkoa, Jere tiivistää pitkältä tuntuneen odotuksen.
Tyrnävän Rantaroustin koululla huhkitaan koko viikko reikäpallon kimpussa. Salissa viilettää liki kolmekymmentä nuorta urheilijanalkua. Hikipäisiä lapsia salibandyn saloihin tutustuttavat TyPSin pelaajat Ville Hannus ja Eetu Leskelä.
– Täällä on lapsilla todella monenlaista taustaa. On joukkuepelaajia ja harrastepelaajia. Tehdään yksinkertaisia harjoitteita – syöttelyä, vetämistä ja peliharjoituksia. Muodostetaan ryhmää ja tehdään asioita yhdessä. Yritetään saada tästä tiivis porukka, Hannus kertoo.
Ohjaajakaksikko näkee leiriläisten toiminnasta, että nuoret palloilijat ovat ennenkin pelanneet. Osa vaikuttaa jo ihan pelimiehiltä. Maanantaista perjantaihin kestävä leiri on suhteellisen lyhyt rypistys, mutta senkin aikana ehtii tapahtua paljon.
– Osa tulee tänne oppimaan, mutta tosi moni tulee ihan peli-ilon vuoksi. Juteltiin aluksi syöttötekniikoista, niin porukka alkoi heti huomamaan, että miten mailaa kuuluu pitää kädessä. Uskon, että viikossakin tapahtuu kehitystä, Hannus tuumii.
Leirillä kirmaa vuosina 2005–2010 syntyneitä palloilijoita. Alunperin ikähaarukan oli tarkoitus olla pienempi, mutta silloin osallistujia ei välttämättä olisi ollut tarpeeksi.
– Joillakin on aika iso ikäero, mutta pyritään kuitenkin siihen, ettei kukaan aja kenenkään yli, vaan kaikilla on mukavaa. Ihan siististihän isommatkin leiriläiset näyttävät pelaavan, Leskelä sanoo.
– Minulla oli vähän nuorempia leiriläisiä harjoitusryhmässä, niin ainakin heillä oli tosi paljon energiaa. Ehkä vähän turhankin paljon. Harjoituksiin keskittyminen saattoi vähän unohtua, mutta kyllä hekin alkoivat rauhoittumaan, kun sai juosta ja purkaa energiaa, Hannus jatkaa.
Jokaiselle leiripäivälle pyritään saamaan jotakin uutta opittavaa, mutta säbäpäivien käsikirjoitus ei ole kiveen hakattu. Leirin toiminnassa korostetaan ryhmähenkeä ja positiivista asennetta.
– Ei tietenkään sivuuteta mitään perusharjoituksia tai lämmittelyjä, mutta pyritään tekemään asioita mahdollisimman paljon lasten toiveiden mukaan. Äsken kyselinkin tuossa, että mitä te haluaisitte tehdä, niin vastaus kuului pelataan, pelataan, pelataan, Leskelä hymyilee.
Leiriläiset viettävät päivittäin monta tuntia toistensa seurassa. Ohjaajakaksikko uskoo, että joukkueharrastuksesta muodostuu osallistujille positiivinen kuva. Kaverisuhteitakin syntyy varmasti. Voipa leiriltä syttyä kipinä pidempäänkin harrastukseen.
– Yksi tämän leirin tavoitteista onkin, että saadaan lapset kiinnostumaan salibandysta vielä enemmän. Mukavaa yhdessäoloa kavereiden kanssa mukavan harrastuksen parissa. Mikäs sen parempi tapa urheilla? Leskelä pohtii.
– Sehän on nyt hyvä, kun on uudet tilat ja täällähän on joukkueita, niin varmasti pääsee suoraan mukaan. Ei ole mitenkään iso kynnys siirtyä juniorijoukkueeseen ja aloittaa todella pitkäkestoinenkin harrastus, Hannus komppaa.