Pömilän sielu ja sydän, Marika Keränen nappaa Pentiltä astian ja asettelee siihen kaalikääryleitä ja perunamuusia, rasiaan vielä punajuuria. Pömilän sulkemisaika lähestyy, ja Keränen myy hakijoille ylijäämäruokaa muutamalla eurolla.
– Joku sanoi, että voisin pyytää tästä paljon enemmän, mutta miksi pyytäisin? Ne jotka tarvitsevat ruokaa, eivät välttämättä sitä enää ostaisi. Minä joutuisin heittämään ruuat pois. Jos ruokaa jää jäljelle paljon, laitan muutamalle suurperheelle viestiä, että tietävät tulla hakemaan.
Päivä on ollut tavallisen kiireinen. Kello 5.45 Pömilä avaa ovensa. Joka aamu ensimmäisten asiakkaiden joukossa on herrakööri, joka rupattelutuokionsa päätteeksi lähtee vielä pyörälenkille. Kahdeksan vuotta kahvila-ravintolaansa luotsannut Marika tuntee heistä jokaisen: osallistuu keskusteluun, heittää herjaa, komentaakin.
Joskus joku jää tulematta kokoontumisiin. Se herättää muissa aina huolta.
– Toivon niin näille kaikille pitkää ikää, sillä monien elämää olisin halunnut seurata vähän pidempään. Nytkin on ikävä Turusen Penttiä, joka ei ole vähään aikaan meillä käynyt. Kaikki häntä täällä kaipaa.
Lounasajan koittaessa Pömilä on tupaten täynnä. Ulkopaikkakuntalainenkin saatetaan kutsua aterioimaan samaan pöytään. Jotta tutustuttaisiin.
– Juu, ei täällä saa syrjäytyä rauhassa, Marika nauraa.
Iltapäivällä kahvila-ravintolaan pölähtää koululaisia.
– Monet tekevät täällä läksynsä. Usein eläkkeellä oleva opettaja Kauppilan Ritva on täällä samaan aikaan ja tarkistaa läksyt. Muutamalla vanhemmalla on sippilista, johon merkitsen koululaisten syömät välipalat. Jos joku myöhästyy taksista, äiti tai isä soittaa minulle ja pyytää laittamaan lapselleen pyttipannua kyytiä odotellessa.
Ei ihme, että Marikaa kutsutaan varaäidiksi. Hän nauraa olevansa sitä kymmeniä vuosia itseään vanhemmille papoillekin. SPR:n vapaaehtoistoiminnassa mukana oleva nainen on puhdistanut ja laastaroinut asiakkaiden ismpia ja pienempiä haavoja ja asentanut kuulolaitteita paikalleen.
– En minä ketään täältä hätistele pois, vaikkei mitään ostaisikaan. Joskus voin tarjota vähävaraiselle kahvitkin.
Mutta miksi kertoa Pömilän Marikasta asioita, jotka ainakin kaikki tyrnäväläiset tietävät? Siksi, että Kunnallisalan kehittämissäätiö on myöntänyt Marika Keräselle vuoden 2017 Arjen turvaajat -palkinnon, yhtenä kolmesta palkitusta. Palkinnon luovutti presidentti Tarja Halonen tänään Finlandia-talolla pidetyssä KAKSin juhlassa.
Palkintoperusteluissa sanotaan:
”Marika Keränen tekee poikkeuksellisen tärkeää työtä tyrnäväläisten kokonaishyvinvoinnin kehittämiseksi. Omassa yrityksessään hän on toiminut kaikkien kuntalaisten”varaäitinä”. Viikottain ravintolassa jaetaan ruokaa vähävaraisille yhdessä järjestöjen kanssa. Keränen tarjoaa lisäksi ruokakassiaan hakeville aamupuurot ja -kahvit. Lisäksi Keränen on ottanut lounasravintolaansa harjoittelijoiksi ja työssäoppimiseen kehitysvammaisia sekä oppimis- ja käytöshäiriöisiä nuoria. Usealle nuorelle harjoittelu on ollut käänteentekevä asia elämässä. Ravintolassaan Keränen käyttää paikallisia raaka-aineita, ja ylijäämäruoka myydään iltapäivisin edullisesti pois. Keränen on esimerkillisellä tavalla ollut edistämässä Tyrnävän elinvoimaisuutta, kuntalaisten hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.”
Marika itse on huomionosoituksesta enemmän kuin yllättynyt. Hän arveli jotain olevan tekeillä, kun vaimolta oli kysytty hänen henkilötunnustaan. Vaikuttaa siltä, ettei hän pidä omia tekemisiään mitenkään poikkeuksellisina tai ihmeellisinä.
– Olen syntynyt lestadiolaisperheeseen, ja lapsuudessa meillä oli aina iso ruokapöytä, jonka ympärille kokoonnuttiin. Joskus seurojen jälkeen meillä saattoi olla kuusikymmentäkin henkeä grillaamassa, halstraamassa silakoita ja syömässä.
– Eeva Kilpi on kirjoittanut, että lapset pöytäni ympärillä ovat niitä, joille minun on tarkoitettu olevan hyvä. Tätä ajatusta olen kuljettanut mukanani, ja niinpä ihmiset ja asiat näyttävät kertyvän tämän pöydän ympärille. Elämä ilman muita ihmisiä olisi tyhjää.
Marika myöntää varovaisesti, että ehkä hänen persoonallaankin on vaikutusta siihen, miksi ihmiset ovat ottaneet Pömilän olohuoneekseen.
Pömilässä kokoontuu säännöllisesti kehitysvammaisten kerho, ja Marika tarjoaa osallistujille kahvit ja nisut.
– Se alkoi siitä, kun minulla oli eräs kehitysvammainen ystävä SPR:n ystävätoiminnan kautta. Sen myötä porukat alkoivat tulla tänne porisemaan.
Marikan keittiössä häärää usein porkkanan tai perunankuorijoita tuetun työtoiminnan kautta. Kehitysvammaisten lisäksi on ollut mielenterveyskuntoutujia tai muuten elämässään suuntaa hakevia.
Marika Keränen sanoo tehneensä työtä aina itseään varten, myös ollessaan palkkatyössä.
– Jos työ on tärkeää, siinä haluaa olla hyvä. Tässä yrityksessä ajattelen, että kaikki liittyy kaikkeen. En juuri katso viivan alle muuta kuin sen verran, ettei tule tappiota.
Marika silmäili hiljakkoin Pömilän liiketoimintasuunnitelmaa. Se piti kutinsa edelleenkin.
– Olin kirjoittanut haluavani yrityksen, jossa minulla itselläni on kiva työskennellä ja jossa kaikenlaiset ihmiset uskaltavat olla. Että heillä on kivaa riippumatta siitä, tuovatko he minulle rahaa vai eivät. Ja sellaiseksi tämä paikka on muodostunut.
Aina ei Marikallakaan ole kaikkeen aikaa.
– Mutta voin onneksi kiukutella niille rakkaimmille, jotka täällä aina istuvat. Kyllä he tietävät, koska minulla on kiire. Nämähän ovat kuin perheenjäseniä.
Keräsen oman jaksamisen takaa hyvä perhe-elämä vaimon, koiranpennun ja kissojen kanssa. Sekä iso puutarha, jossa kasvatetaan ravintolaankin tulevia vihanneksia ja marjoja. Muut raaka-aineet tulevat lähituottajilta. Tämäkin on Marikalle hyvin tärkeää.
– Sienet keräämme itse. Viime vuonna saimme 860 kiloa sieniä, ja ne käytettiin kaikki täällä. Kalastan myös intohimoisesti: auton kojelaudalla on aina virveli, jos sopiva vesistö tulee vastaan. Kalasaalis syödään usein täällä Pömilässä.
SPR:n ystävätoiminnan lisäksi Marika ja puolisonsa ovat myös varavanhempia ystäväperheen lapsille, jotka viettävät viikonloppuja heidän luonaan.
– Me olemme onnellisia ihmisiä. Muiden auttamisessa ja vapaaehtoistyössä parasta on se hyvä mieli, joka tulee – sekä itselle että toiselle.
Yksi asia Marikaa kuitenkin KAKSin huomionosoituksessa harmittaa.
– Pömilä pitää laittaa keskiviikoksi kiinni!
