KEMPELE Viime elokuussa Peräpohjolan opistossa Torniossa opinnot aloittanut kempeleläinen Antte Hietaharju tuntee valmistuvansa mieliammattiin.
– Sen vain tuntee! Aivan alusta asti olen saanut huomata, että nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajan työ on sitä, mitä haluan valmistuttuani tehdä. Kuunnella nuoria, ohjata nuoria, olla heidän tukenaan erilaisissa tilanteissa, 21-vuotias urheileva nuorukainen toteaa.
Kempeleen seurakunnan ja kunnan nuoriso-ohjaajat ovat olleet hänelle eläviä esikuvia. Heidän tapansa toimia nuorten kanssa on tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen. Nyt, kun omat opinnot vastaavaan työhön ovat alkaneet, mieleen palaavat hyvin usein tilanteet esimerkiksi Kempeleen Vanhassa pappilassa tai seurakunnan leirikeskuksessa Luurinmutkassa.
– Nuoriso-ohjaajana haluan olla aidosti läsnä oleva. Samoin haluan auttaa nuoria eteen tulevissa asioissa. Nuoret tarvitsevat kuuntelijaa. Heitä ei ole koskaan liian paljon.
Antte alkoi käydä yläasteikäisenä Vanhassa pappilan nuorten illoissa. Paikka on ollut Kempeleessä pitkään erittäin suosittu nuorten kokoontumispaikka. Myöhemmin Antte pääsi joka viikonloppu pidettävään yöpappilaan avustajaksi.
– Se tuntui itsestänikin tosi hyvältä, että pääsi illoissa juttelemaan nuorten kanssa. Tehtävät olivat varsin moninaiset. Oli juttelemista ja pelaamista nuorten kanssa, kahvin keittelemistä, sen seuraamista, että kaikki asiat ovat talossa ok ja tietysti ennen muuta nuorten mukana olemista. Hyvin heidän kanssaan pääsi juttuun.
Yöpappilan avustaja Antte toimi muutaman vuoden. Tehtäviä kotiseurakunnassa tuli myöhemmin lisää.
– Olin aluksi pari-kolme kertaa seurakunnan lasten ja nuorten yövahtitehtävissä leireillä. Viime kesänä minut nimettiin kesäisännäksi. Hyvin he minua tottelivat. Ei tarvinnut kuin yhden kerran sanoa, että nyt alkaa hiljaisuus.
Viime elokuun 16. päivä oli Anttelle toiveiden täyttymys. Silloin alkoivat opinnot Peräpohjolan opistossa. Se oli ensimmäinen kerta, kun nuori mies oli pitempään pois kotoa. Kaikki on mennyt erinomaisesti. Sopeutuminen asuntolaelämään on sujunut mutkattomasti.
– Opiskelijoita on omalla linjallani 25. Oulun seudulta on aika paljon, mutta yleisesti ottaen opiskelijaporukka on Utsjoelta ihan eteläisimpään Suomeen saakka. Se onkin tosi mielenkiintoista, että olemme niin eri puolilta maata ja siten erilaisista lähtökohdista. Tosi mahtavaa porukkaa! Eihän sieltä malttaisi millään lähteä viikonlopuksi kotiin. Sunnuntaisin sitä jo oikein odottaa, että kohta pääsee takaisin!
Mikäli opiskelija haluaa jäädä opistolle viikonlopuksi, siitä pitää maksaa erikseen. Muuten asuminen on kaukana asuville opiskelijoille ilmainen.
Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon opinnot kestävät kolme vuotta. Antte selviää puolta vuotta lyhyemmällä ajalla, koska hänellä on kolmen vuoden lukio-opintojen vuoksi monta kurssia suoritettuna. Uusi, myönteisesti tulevaisuuteen suhtautuva nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja valmistuu näillä näkymin jouluksi 2019. Alan työllisyystilanne on hyvä. Sekin kempeleläisopiskelijalla oli tiedossaan, kun hän pyrki opiskelemaan Peräpohjolan opistoon. Maaliskuussa kempeleläisellä on edessään ensimmäinen työssäoppimisjakso. Harjoittelupaikka pitää etsiä itse. Antte on luottavainen, että paikka löytyy.
Antte orientoituu opinnoissaan liikuntaan. Hänestä tulee liikunnan nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja.
Nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajan opintoihin sisältyy myös luonnossa oppimista. Opintojen ensimmäisinä päivinä lähdettiin viikoksi ryhmäytymään Inarin Vasatokkaan. Matkalla opiskelijat tutustuivat toisiinsa ja saivat hyvän alun opiskelulleen.
Tammikuussa tulevat nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajat vietiin viikoksi keskelle metsää. Juuri silloin pakkaset olivat sopivat. Nuoret asuivat mökissä. Ruuanlaittoon pääsi jokainen tutustumaan. Ruoka tehtiin ulkona. Jos eräilytaidot olivat sitä ennen hakusessa, viikon jälkeen jokainen osasi esimerkiksi sytyttää tulen märistä puista.
Mieliinpainuva kokemus Anttella oli vuodenvaihteessa, kun hän pääsi Tiia-opiskelukaverinsa kanssa radiojuontajaksi nuorisokanavalle. Tunnin mittainen juontovuoro meni hyvin. Kummallekin juontajalle tuli runsaasti kannustavaa palautetta. Keskusteluaiheet liikkuivat kummankin mieltymysten mukaan, siis miekkailussa ja kuinkas ollakaan, myös kanoissa!
Opistollakin Antte on päässyt mielenkiintoisiin haasteisiin. Kun opistolla pidettiin syksyllä tanssiaiset, Antte toimi tapahtumassa portsarina.
– Hienosti meni.
Antte Hietaharju löysi yläasteikäisenä mieluisan, näillä lakeuksilla vielä vähemmän tunnetun urheilulajin. Miekkailu Oulun Miekkailuseurassa vei nuoren miehen mukanaan ensimmäisestä treenikerrasta alkaen. Tulostakin alkoi tulla.
– Aloitin miekkailun kesällä 2009. Parhaimmat sijoitukseni ovat Pohjoismaiden mestaruuspronssi floretilla kadettisarjassa alle 17-vuotiaissa sekä SM-hopea ja -pronssi floretilla. Nautin suunnattomasti kilpailutilanteista. Ne eivät jännitä etukäteen, mutta en myöskään jää miettimään tapahtunutta liiaksi kilpailun jälkeen.
Anttesta on sanottu, että hänellä on huippu-urheilijan psyyke. Itsekin miekkailua kokeillut Tuula-äiti myöntää, että näin on. Poika osaa suhtautua voittoihin ja häviöihin oikealla tavalla.
Opintojen vuoksi Antte on jättänyt miekkailun tauolle. Opintoja on nyt takana vähän yli puoli vuotta. Jotakin nuoren miehen vahvasta lajikiinnostuksesta kertoo kuitenkin se, että jokin aika sitten hän raahasi kaikki lajivälineet mukanaan Tornioon.
– Olen tässä miettinyt, että kävisin kokeilemassa Kemissä Länsi-Pohjan Miekkailijoissa. Uusi seura kiinnostaa. Haluaisin käydä kalistelemassa miekkoja edes muutaman kerran. Kokemukseni on, että saman lajin harrastajat ovat kuin samaa perhettä oltiinpa missä päin Suomea tahansa. Siksi Kemiinkin meno tuntuisi mukavalta.