Lakeuden suurin Kärppä-fani.
Näin kuvaa itseään liminkalainen Antti Vainiokangas. Miehellä riittää fyysistäkin kokoa, mutta kuvaavampi on rinnassa suurena sykkivä sydän pohjoisen omaa joukkuetta kohtaan.
Kärppä-rakkaus on säilynyt syntyjään muhoslaisen, nyt kolme vuotta Limingassa asuneen jääkiekkointoilijan mukana jo yli 30 vuotta. Vainiokangas muistaa ensikohtaamisensa Kärppien kanssa hyvin. Vuosi oli 1986 ja mies itse kymmenvuotias. Oululaisjoukkue pelasi tuolloin SM-liigaa saavuttaen lopulta hopeaa.
– Pääsin ensimmäistä kertaa hallille katsomaan peliä. Vastassa oli HIFK, joka kaatui 7-4. Hallilla oli paljon porukkaa, ja ne äänet sekä tunnekuohahdukset jäivät mieleen.
Koukku oli valmis. Kun Antti Vainiokangas saavutti täysi-ikäisyyden ja sai alleen auton, Kärppä-pelit täyttivät kalenterin entistä tiuhemmin.
– Kärpät pelasivat siihen aikaan kakkosdivaria ja divaria. Liigaan nouseminen on ollut tunnepuolella yksi hienoimmista hetkistä.
Mustiakin päiviä Kärppä-fanin elämään on mahtunut. Esimerkiksi se, kun pari kautta ennen nousua Kärpät kärsi liigakarsinnoissa tappion KalPalle.
– Se söi miestä pitkään. Onneksi asiaan saatiin korjaus, kun molemmat pelasivat liigaa ja Kärpät pääsi nöyryyttämään kuopiolaisia.
Vainiokangas asui jonkin aikaa Kuopiossakin. Kärppäläisyyttä hän ei unohtanut kalakukkokaupungissakaan.
– Hyvin pystyin väriä tunnustamaan. Silloin Kärpillä oli suvantovaihe ja KalPa oli parempi. Sain olla marttyyrinä, Antti Vainiokangas virnistää.
– Kun muutin 2012 takaisin Oulun seudulle, alkoi Kärpillä pyyhkiä paremmin.
Vainiokangas istuu Rantalakeuden toimituksessa ja hivelee uutta takkiaan. Onnetar valitsi hänet lehden Facebook-ryhmässä järjestetyssä arvonnassa reilun kahdentuhannen osallistujan joukosta uuden takin omistajaksi. Arvonta suoritettiin yhteistyössä lehden yhteistyökumppanin Oulun Kärppien kanssa.
Musta talvitakki ei ole ensimmäinen Antti Vainiokankaan Kärppä-vaate. Kotoa löytyy esimerkiksi pipoja, kaulahuiveja, kolme pelipaitaa, fleece ja 90-luvun lopulla hankittu farkkupaita.
– On minulla myös avaimenperiä, mukeja, viirejä ja lippuja. Pelipaidan laitan harvemmin hallille päälle, mutta viimeksi pidin sitä Tappara-pelissä. Yleensä peliasusteena ovat pipo ja huivi.
Kärppien kotihallissa Vainiokangas käy katsomassa joukkueensa pelejä pari kertaa kuukaudessa. Hän on kulkenut Kärppien kintereillä muuallakin Suomessa, kuten Helsingissä, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Raumalla. Kerran myös Pietarissa järjestetyssä turnauksessa.
Kulunut kausi ei saa Kärppä-konkaria innostumaan.
– Yllättävän yksitoikkoisen ylivoimaista on ollut. Toivottavasti playoffeissa löytyy vastustajia, jotta mielenkiinto säilyy. Oulun hallilla tunnelmakin on hiipunut aika kovasti parhaista vuosista. Liiganousun aikaan fiilis oli mieletön.
Nykyiseen liigaan hän toivoisi muutosta. Antti Vainiokangas esittää Suomeenkin Ruotsin kaltaista kaksinkertaista karsintasarjaa, jolloin useampi joukkue pääsisi pelaamaan sarjapaikasta.
– Ymmärrän hyvin, ettei mielenkiinto kaikilla riitä, kun Jokereiden tilalle sarjaan nousi Jukurit.
Vaikka kausi ei suuria elämyksiä ole vielä tuottanut, menee jääkiekko Antti Vainiokankaalla helposti tunteisiin.
– Jos joku haluaa ärsyttää, niin se on helppo aihe. Kaveripiirissä on esimerkiksi Tappara-faneja, mutta näinä aikoina heitä käy lähinnä sääliksi, mies hymyilee.
Perheeseensä hän ei ole vielä Kärppä-huumaa saanut iskostettua.
– Atte-poika kävi peleissä pienempänä. Nyt hän on kuusivuotias. Mutta luulen, että hänestä voi vielä fani tulla.
Kärpistä Vainiokangas seuraa erityisesti Aleksi Heponiemeä.
– Hän on nuori kaveri, jonka pelaamisesta Kärpissä tuskin kauaa saadaan nauttia. Tietysti Jokisen paluu oli mahtava juttu, Antti Vainiokangas hehkuttaa.
Antti Vainiokangas
Asuu Limingassa. Työskentelee projektipäällikkönä Oulun seudun koulutuskuntayhtymässä. teemoina ovat ammatillisen koulutuksen kehitystehtävät, nuorten työllistyminen, yrittäjyyskasvatus ja työelämäyhteistyö.
Perheeseen kuuluvat vaimo Johanna sekä lapset Venla, 8, Atte, 6, ja Otto, 1.
Harrastanut Kärppiä vuodesta 1986.