Kempele Viime vuonna juhlittiin Suomen satavuotiasta itsenäisyyttä, kun taas tänä vuonna ajankohtaiseksi ovat tulleet vuoden 1918 synkät tapahtumat sisällisodan muodossa. Aihe on edelleen monille arka, mutta varsinaisiin tunteenpurkauksiin tai avoimiin haavoihin ei ainakaan FT Anssi Lampela törmännyt tutkiessaan Kempeleen aikalaistapahtumia. Hänen tutkimuksensa Kempeleläiset toisiaan vastaan. Vuoden 1918 sota ja siihen johtaneet tapahtumat maalaiskunnassa Oulun eteläpuolella julkaistiin alkuvuodesta.
– Tapahtumista kyllä puhutaan avoimestikin, mutta ei yleisön edessä, siinä menee vielä raja, halutaan kuitenkin pitää pienempää ääntä. Ennemminkin kahden kesken ihmiset ovat sitten kertoneet esimerkiksi sukulaistensa osallisuudesta, Lampela kertoo.
Perusteellinen tutkimus on vaatinut myös melkoisen määrän lähdeaineistoa koluttavaksi. Päätapahtumat olivat Lampelan mukaan varsin hyvin löydettävissä ja hahmotettavissa, mutta yksityiskohtaisempi tarkastelu vaati useita eri lähteitä. Kokoaminen täytyi tehdä itse, sillä tiedot olivat hajallaan. Lähteinä toimivat muun muassa lukuisat viranomaisten ja järjestöjen säilyneet asiakirjat, erinäiset muistitiedot sekä sanomalehdet, joissa julkaistiin ja kuvailtiin tuolloin paikallisten tuntemuksia ja mielipiteitä. Myös valtiorikosoikeuksien asiakirjat osoittautuivat Lampelalle arvokkaiksi: niistä selvisi muun muassa useiden punakapinallisiksi epäiltyjen kempeleläisten kuulustelu- ja tutkinta-asiakirjoja sekä heille langetettuja tuomioita. Kempeleen nuorisoseuran arkistot jäivät tavoittamattomiin, sillä ne hävisivät tulipalossa vuonna 1984.
– Asiakirjatiedot antavat tapahtumista toisinaan varsin tarkan kuvan, mutta sanomalehdet ja muistitieto laajentavat näkökulmaa.
Vaikka läpi Suomen sisällisota aiheuttikin niin molemminpuolista terroria kuin väkivaltaisuuksia ja verenvuodatusta, vältyttiin sellaisilta Kempeleessä. Naapuripitäjässä Limingassa venäläissotilaiden onnistuneen aseistariisunnan ja epäonnistuneen Oulun valtausyrityksen jälkeen solmittu hyökkäämättömyyssopimus punakaartin ja suojeluskunnan välillä oli poikkeuksellista koko Suomen mittapuulla. Kempeleläiset eivät Lampelan mukaan vastaavia neuvotteluja käyneet, vaan tilanne oli kaikin puolin erittäin jännittynyt osapuolten kesken. Jännitteet johtivat lopulta kuitenkin lähinnä uhkailuihin, tihutöihin ja pidätyksiin, mutta joitakin paikkakuntalaisia osallistui sekä punakaartin että suojeluskunnan joukoissa myös aseellisiin taisteluihin Oulussa. Yksi kempeleläinen kuoli Oulun taisstelussa sivullisena, kaksi Oulun taistelun jälkeen vangittua taasen vankileireillä.
– Sodan loputtua syytettyinä oli Oulussa yli 900 punakaartilaista, joista kempeleläisiä oli kaksitoista, Lampela toteaa tutkimuksessaan.
Kempeleläisittäin ankarimmat rangaistukset lankesivat Nestor Nykäselle ja Heikki Oskar Tuppuraiselle. Ensin mainittu tuomittiin kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen avunannosta valtiopetokseen, Tuppurainen taasen kahdeksaksi ja puoleksi vuodeksi. Kaksikon tuomiot olivat Lampelan mukaan muita kempeleläisiä kovempia siksi, että Nykäsen katsottiin vaikuttaneen epäsuotuisasti paikkakuntansa suojeluskunnan toimintaan ja Tuppuraisen syyllistyneen vapaudenriistoon. Hekin kuitenkin pääsivät ehdolliseen vapauteen joulukuussa 1918 valtionhoitaja P.E. Svinhufvudin armahduksen myötä.
Anssi Lampelan kiinnostus aiheeseen syntyi sukututkimusharrastuksen myötä. Lampelan isoisä kun eli mukana vuoden 1918 tapahtumia Kempeleessä.
Tilaustakin tutkimukselle oli, sillä ainoa lähdekriittinen katsaus kyseisen ajanjakson merkittäviin tapahtumiin oli Mauno Hiltusen lyhyt, kuusisivuinen tutkimus osana Kempeleen historiikkiaan.
Anssi Lampela on myös luennoinut tutkimuksensa aiheesta pariinkin otteeseen Kempeleessä, viimeksi kotiseutumuseon juhannusjuhlien yhteydessä. Vastaanotto on ollut innostunutta ja synnyttänyt keskustelua.
– Tapahtumat herättävät kiinnostusta ihmisissä ihan yleiselläkin tasolla. Totta kai monet myös haluavat tietää, mitä omat esivanhemmat ovat tehneet noina aikoina ja miksi, Lampela kertoo.
Harrastuksen kautta tiedonhankinta jatkunee, mutta varsinaisen kirjallisen jatkon suhteen ei Lampela ole päätöstä tehnyt. Aivan pienestä urakasta ei ole kyse, sillä tätäkin tutkimusta hän kirjoitti työnsä ohessa vuoden päivät.
– Totta kai esimerkiksi tätä käsittelemääni vuotta 1918 seuraavat vuodet kiinnostavat ajankohtana. Oliko ilmapiiri sovitteleva, vai esiintyikö edelleen vastakkainasettelua ja erimielisyyksiä?
Jännittävä yksityiskohta sisällissotaa seuranneissa tapahtumissa on myös vuoden 1919 tammikuun kunnallisvaalit, joissa sosialistit saivat Kempeleen 15 paikasta kokonaiset yhdeksän. Työväki pääsi ensimmäistä kertaa osalliseksi päättämään kuntansa asioista.
– Mutta kyllähän se usein menee niin, että aihe kuin aihe alkaa kiinnostaa, kun tarpeeksi perehtyy, Lampela naurahtaa.
Lähteenä käytetty Anssi Lampelan teosta Kempeleläiset toisiaan vastaan (Anssi Lampela ja Kempele-seura 2018). Teoksen voi hankkia Kempeleen kotiseutumuseolta, pääkirjastosta Zeppeliinistä, kunnantalon neuvonnasta sekä Kempele-seuran nettisivuilta.