HAILUOTO Pöydän ääressä istuu surullinen nainen. Café Purserin yrittäjä Anne Seppänen katselee ikkunasta ulos Luovontielle ja harmittelee edessä olevaa talvikautta, jolloin Hailuodon keskustasta ei saa nykyisen kaltaisia ravintolapalveluita.
Purseri kun on Seppäsen ja hänen puolisonsa Keijon omistuksessa sulkeutumassa elokuun lopussa. Pariskunta on etsinyt uutta omistajaa jo viime syksystä, mutta toistaiseksi ei ole tärpännyt.
– Rukoilen, että tähän tulisi joku. Haluaisin itsekin käydä talviaikaan jossain hampurilaisella tai oluella.
Seppäset ovat pyörittäneet ravintolatoimintaa neljä ja puoli vuotta. Anne Seppänen sanoo ajan olleen äärettömän antoisaa.
Miksi toiminta sitten loppuu?
– Emme enää jaksa, sillä vapaa-aika jää niin kortille. Tämän lisäksi mieheni on mukana poikani romualan yrityksessä omana yrittäjänä ja minulla on Oulussa päiväkoti, missä työskentelevät kaksi lastani. Käyn siellä töissä, kun olen tästä vapaalla. Harmittaa, kun lastenlapsille ei ole antaa aikaa. Heitä on seitsemän – nuorin kahdeksan kuukauden ikäinen ja vanhin 11-vuotias.
Yrittäjät tuumaavat Purserin olevan loistava paikka innokkaalle työmyyrälle. He tekivät laajan remontin aloittaessaan ravintolatoiminnan. Koneet ja laitteet ovat uusia – aloittaminen on helppoa.
– Pelkällä oluen myynnillä tässä ei pärjää, mutta ruokatarjonnalla menestyy. Turistien lisäksi myös paikalliset ovat löytäneet meidät.
Seppästen lisäksi yritys on työllistänyt yhden ulkopuolisen työntekijän.
– Me kyllä autamme uutta yrittäjää alkutaipaleella, Anne Seppänen lupaa.
Pariskunta on asunut Hailuodossa kymmenen vuotta.
– Tosin sitä ennen kuljin suvun mökillä täällä nelisenkymmentä vuotta. Kun muutimme, meidät otettiin hyvin vastaan.
Tuleva viikonloppu – sorsajahdin aloitus – on Café Purserin vuoden vilkkain. Seppäsiä harmittaa, että vuonna 1957 alkanut Jahtitanssiperinne katkeaa tänä vuonna järjestäjien vähyyden vuoksi.
– Tuntuu sellaista näivettymistä olevan vähän joka puolella. Siihen ei saisi asioita päästää.
Viimeisenä aukiololauantaina yrittäjät aikovat tarjota asiakkailleen kakkukahvit.
– Kun painan oven kiinni viimeistä kertaa, niin olen päättänyt etten itke. Saa nähdä miten käy, Anne Seppänen miettii.