– Parasta on, kun maalivahtina saa torjua. Hyvin olen torjunutkin. Pelaan myös kentällä, mutta maalivahtina oleminen on mieluisempaa. Joukkueessa on mukava olla, hän tiivistää.
Äitikin, Anita Syrjä, hymyilee vieressä. Aluksi Amalia harrasti telinevoimistelua, mutta isosiskon, nykyisin Kärpissä pelaavan 17-vuotiaan Riina Tornbergin esimerkki innosti jäälle. Laserin kiekkokoulusta Amalia päätyi joukkueeseen.
– Amalia on pelannut ainoana tyttönä tähän kauteen saakka. Nyt heitä on kaksi, Anita Syrjä kertoo.
Syrjän perheessä tyttökiekkoilulla on pitkät perinteet. Anita Syrjä pelasi Kärppä-paidassa kymmenisen vuotta – maalivahtina.
– Noista ajoista ei ole tyttöjen kanssa hirveästi puhuttu. Äidillä olisi kyllä neuvoja, mutta niitä ei oikein oteta vastaan, Syrjä hymyilee.
Kenttäpelaajana luistelevan isosiskon neuvot uppoavat paremmin.
– Olemme käyneet Amalian kanssa ulkojäillä pelaamassa, Tornberg kertoo.
Jääkiekko hallitsee perheen vapaa-aikaa. Amalialla on harjoitukset 3-4 kertaa viikossa, Riinalla kolmesti. Päälle tulevat pelireissut.
– Tiistai on meillä ainoa vapaailta. Silloin olemme kotona perheen kesken, Anita Syrjä naurahtaa.
Vanhemmat ovat tosin onnistuneet hyödyntämään tyttöjen kiekkoharjoituksia omaan liikuntaansa. Kun Amalia on treeneissä, käy Sakari-isä Kempelehallin kuntosalilla. Ja kun Riina harjoittelee Oulussa, käy äiti paikallisella salilla.
Viikonlopun Rantalakeus-turnauksessa molemmat vanhemmat on toimitsijoina. Myös isosisko aikoo käydä seuraamassa pelejä.
– Seitsemänvuotias poikamme ei ole jääkiekosta pätkääkään kiinnostunut, häntä ei hallille saa. Kotona on kasvamassa myös yksivuotias tyttö, mutta ehkä hänen kohdallaan voisi miettiä toistakin lajia.
Syrjän perheessä ollaan iloisia siitä, että tyttökiekkoilu on kaiken aikaa paremmin esillä. Anita Syrjä tosin toivoisi seurojen mainostavan tyttökiekkomahdollisuuksista nykyistä enemmän, kaikki kun eivät seurojen nettisivuille löydä.
– Viestiä voisi viedä ponnekkaammin myös kouluille. Siellä olisi potentiaalisia pelaajia. Kun harrastajia saadaan lisää, taso nousee. On mahtavaa, että seurat ottavat tyttöjä mukaan poikajoukkueisiin. Pojat eivät ajattele, että Amalia on joukkueessa tyttö, vaan yksi pelaaja muiden joukossa.
Syrjä muistelee kohdanneensa omana kiekkoaikanaan ennakkoluuloja. Niitä on hänen mukaansa edelleen.
– Mitä enemmän tyttökiekosta puhutaan, sitä paremmin ennakkoluulot häviävät, hän uskoo.
