Päättäväisesti Suotula käveli synnyinpitäjänsä Haapaveden Osuuskauppaan ja esitteli itsensä johtajalle, paikalliselle patruunalle. Olipa nuorella miehellä esitellä jo kaupankäynnin työhistoriaansa – joulukorttikauppaa sivukylillä – joten kaksikko löi kättä päälle juoksupojan paikasta.
– Kuukausipalkka oli 145 markkaa. Kyllä sillä eli, ja jotain jäi taskunkin pohjalle, Alpo Suotula hymyilee.
Aika oli kaikkinensa tähän päivään verrattuna erilaista. Ostettiinpa 60-luvulla vielä Osuuskaupassa oravannahkojakin, joita välitettiin eteenpäin eteläpohjalaisille nahkureille työstettäväksi.
– Olen usein nauranutkin, että olen nähnyt koko kehityksen oravannahoista digiaikaan, mies veistää.
Nyt tyrnäväläinen pitkän linjan yrittäjä on lähestymässä 70 vuoden rajapyykkiä, mutta kauppaelämää hän ei ole jättänyt. Veri vetää yhä tiiviisti asiakaspalveluun. Siitä Suotula on mielissään, että vaikka hän on viisi vuotta ollut jo eläkkeellä, ei häntä ole patisteltu pelkäksi vapaaherraksi.
– Nuoret välillä ihan kysyvät apua. Se tuntuu mukavalta. Meitä on kaupalla jo useampi sukupolvi töissä.
Juoksupojan pestistä Alpo Suotula lähti kauppakouluun ja armeijaan. Harmaista tie toi vuonna 1970 Tyrnävän Osuuskauppaan ja yrityksen maatalousosastolle. Kun yhtiö 80-luvun puolivälissä fuusioitiin Arinaan, päätti Suotula toteuttaa jo pitempään mielessä kyteneen ajatuksen: jospa laittaisi oman yrityksen toimintaan?
– Tein T-Maatalouden kanssa tukkusopimuksen. Yhteistyö loppui 90-luvun lamassa, kun ketju katosi yhden yön aikana. Ei se lama muutoinkaan ollut helppoa aikaa. Kyllä vaikeat vuodet aisti niin kaupassa kuin muuallakin. Kymmenisen vuotta taistelimme, että pääsimme selville vesille. Onneksi samanlaista lamaa ei voi enää edes tulla, sillä rahoitusmarkkinat ovat erilaiset.
Ennen lamaa kaupankäyntialueena oli koko Suomi. Tavaraa liikkui Ahvenanmaan ja Nuorgamin välillä.
– Kerran tuli maksuosoitus pienestä erästä siemenperunaa. Maksajaksi oli merkitty Tasavallan presidentin kanslia. Mauno Koivisto oli tilannut perunoita Kultarantaan.
Sittemmin Suotula luopui maatalouskaupasta, teki yhteistyösopimuksen Hankkijan kanssa ja siirtyi Rautanet-ketjuun.
– Se oli oikea liike. Ajat olivat jo muuttuneet maatalouskaupassakin. Esimerkiksi vielä 70-luvulla Tyrnävällä oli lukuisia kauppaliikkeitä, jotka olivat merkittäviä työllistäjiä. Hankinnat tehtiin omasta kunnasta. Osittain siksikin, ettei joka talossa ollut autoa. Kaupunkiin lähdettiin vain markkinoille tai jonkin erityisen hankinnan vuoksi, Alpo Suotula muistelee.
Noista vuosista Tyrnävä on kasvanut on monella tapaa. Enää eivät kaikki kuntalaiset ole Suotulallekaan tuttuja.
– Yrittäjänä liikuin paljon kylillä. Kaikki tyrnäväläiset olivat tuttuja. Muistin jopa talojen kissojen nimet, hän hymyilee.
Harvassa alle Tyrnävän kokoisessa kunnassa on enää rautakauppaa. Alpo Suotula sanoo isojen rautakauppojen ja verkkomyynnin muuttaneen kaupan luonnetta, mutta Rauta-Suotula Oy on pysynyt kilpailussa mukana.
– Olemme kilpailukykyisiä. Hintaerot ovat pienet. Jos lähtee kauempaa jotain hakemaan, niin voi jo taajamakyltin kohdalla jäädä tappiolle. Mutta selväähän se on, ettei äkkipikaisilla ruuvinostoilla kauppaa pidetä pystyssä. On asiakkaista kiinni, millaiset palvelut Tyrnävälläkin säilyvät.
Rauta-Suotulan myymälässä näkyvät pitkät asiakassuhteet.
– Nuoremmatkin polvet ovat meille löytäneet. Vaikka sohvalta voi olla helppo tehdä verkko-ostoksia, niin kyllä henkilökohtainen palvelu on yksi asia, millä kilpailussa erottaudutaan.
Alpo Suotula muistaa hetken, kun 47 vuotta sitten aloitti Tyrnävän Osuuskaupassa. Ensimmäisten asiakkaiden joukossa oli isäntä, jolta Suotula meni kysymään mitä saisi olla. Isäntä tutkaili hetken nuorta myyjää: ”Minä en osta sulta mitään”, hän oli viimein todennut.
– Jo edesmenneen Hanneksen teimme kyllä myöhemmin paljonkin kauppaa. Hän vain halusi testata uutta tulokasta.
Tyrnävän Yrittäjäyhdistykseen Suotula on kuulunut alusta saakka. Hän pitää yrittäjäjärjestön toimintaa tärkeänä ennen kaikkea verkostoitumisen ja yhteenkuuluvuuden vuoksi.
– Yrittäjäyhdistyksen kautta on mahdollisuus saada monenlaista apua, hän tähdentää.
Aloittaville tai yrittäjätaipaleelle aikoville yrittäjillä Suotulalla on kannustava neuvo: toteuta ideasi.
– Isä aina sanoi, ettei sitä putoa kuin luudan päältä lattialle. Kun toteuttaa haaveensa, ei sitten vanhana tarvitse harmitella, ettei nuorempana uskaltanut. Eihän se varmaa ole, että onnistuuko. Mutta hullutkin ideat voivat olla hyviä.
Pelkkää työtä elämä ei silti saa olla. Alpo Suotulalla on tähänkin isällinen neuvo.
– Pitää olla omaakin aikaa. Itsekin useamman kerran huomasin, että on pakko vähän löysätä. Se on vaan pakko tehdä.
Tyrnävän joulunavauspäivänä nuorempi polvi tarjoilee Rauta-Suotulassa kakkukahvit kauppiaan 70-vuotispäivän kunniaksi, mutta mies itse on samaan aikaan matkoilla.
– En ota lahjoja vastaan ja kukkasetkin voi viedä jollekin yksinäiselle. Mutta jos joku haluaa muistaa, voi tukea lasten ja nuorten liikuntaharrastusta.