Alpo pu­res­ke­lee paljon mutta hel­läs­ti

Terävähampainen fretti ei ole kenen tahansa lemmikki

Liminka ”Mikäs otus tämä on?” ”Kaikenlaisia rottia sitä otetaan lemmikiksi.” ”Onko se joku jyrsijä?”
Frettiä tulee kohdella kuin kissaa tai koiraa, Niina Perälä tietää. Mitähän Alpo itse ajattelee väitteestä.
Frettiä tulee kohdella kuin kissaa tai koiraa, Niina Perälä tietää. Mitähän Alpo itse ajattelee väitteestä.
Kuva: Kirsi Junttila

Nyt voisi Alpo-fretti jo sähähtää tulisesti ja näyttää teräviä kulmahampaitaan. ”Mikään jyrsijä oo. Tuokaa tänne jyrsijöitä jonokaupalla, niin näytän mitä niille tehdään”, voisi näätäeläimiin kuuluva pienpeto kesyhilleri, eli fretti Alpo sanoa.

Neljän kuukauden ikäinen Alpo on Niina Perälän ja Joel Aitan perheen nuorin tulokas. Muita ovat nelivuotias collie Barbi ja yhdeksänkuinen suomenlapinkoira Jane. Elo sujuu sopuisasti, kun Barbi ei ole Alpoa näkevinään ja leikkisä Jane on oppinut välttämään sen teräviä hampaita.

Hampaitaan nuori fretti käyttää sumeilematta, ja ensimmäiset kuusi kuukautta menee siinä, että eläin oppii olemaan purematta. Toki samalla opetellaan muutakin. Alpo jo tuntee nimensä ja tulee kutsusta luokse kun haluaa.

– Fretit ovat jääräpäitä. Niille voi opettaa samoja asioita kuin kissoille ja koirille, mutta se on huomattavasti hankalampaa, Perälä kertoo.

Se saattaa popsia naamaan jotain sopimatonta mikä tarttuu suolistoon ja sitten kuolee. Niin kävi Aipille.

Ensimmäisen frettinsä Aipin Perälä sai 14-vuotiaana. Perheeseen ei tullutkaan koiranpentuja, joten tyttö halusi pieneläimen. Kaveri ehdotti frettiä ja Perälä innostui, vaikka ei ollut ikinä eläintä nähnytkään. Hänelle kerrottiin fretin terävistä hampaista ja pureskeluinnosta, ja kun Aipi tuli kotiin, tyttö varoitteli äitiään samasta asiasta.

– Äiti sanoi, ettei kai noin ihana pikkuinen pure, ja alkoi ottaa Aipia kopasta. Saman tien se roikkui äidin sormessa. Kerran yöllä se karkasi häkistä ja puri minua varpaasta. Silloin ajattelin, että miten ihmeessä puremisen saa pois, Perälä nauraa.

Oppihan Aipi säästelemään hampaitaan, kerjäämään herkkuja kahdella jalalla seisoen ja tuntemaan nimensä. Sekä frettien tapaan rakentamaan pesää ja sisustamaan sitä oikein aistikkaasti. Sisustuselementteihin kuului lattialta vohkitun pikkutavaran lisäksi soma pyyhe.

– Fretti menee siitä, mistä puoli päätä mahtuu. Aipi teki pesän hellan ja tason väliin, Aitta kertoo.

Tavaroiden keräily on Alponkin mieleen. Mitäs jättävät kuleksimaan, se tuumii ja vie aarteet sängyn alle. Frettien vimmatun keräily- ja maistelunhalun vuoksi Alpon harrastuksia rajoittaan eikä sitä pidetä jatkuvasti irti sisällä.

– Se saattaa popsia naamaan jotain sopimatonta mikä tarttuu suolistoon ja sitten kuolee. Niin kävi Aipille, Perälä harmittelee.

Nelivuotiaan Aipin suolistoon jäi kissanlelu, jonka eläinlääkäri leikkasi pois, mutta Aipi ei selviytynyt. Alpo tuli paikkaamaan aukkoa, ja hyvin paikkaa ainakin kokonsa puolesta. Täysikasvuisena Alpo on noin 50 senttimetriä pitkä ja painaa kolmisen kiloa. Iso uros on kömpelömpi kuin sutjakka naaras.

– Aipi kiipeili häkkinsä seiniä ja hyttysverkkoja pitkin, Alpo ei pääse sohvallekaan, Perälä naurahtaa.

Alpo pistää silmänsä kiinni.

”En haluaisikaan”, se näyttää tuumivan.

Ilmoita asiavirheestä