Negatiivisuus tarttuu.
Onko meidän suomalaisten paras vientituote valittaminen?
Olemme hyviä kritisoimaan, mutta ratkaisuja emme kohtaamiimme ongelmiin useinkaan löydä.
Tällainen asenne on uhka yhteiskunnan kehittymiselle.
Yksinkertaisimmillaan: jos näemme maassa roskan, voimme poimia sen roskakoriin sen sijaan, että valitamme paikkakunnan roskaisuudesta tai ihmisten välinpitämättömyydestä.
Etenkin taloudellisesti haastavina aikoina syyttävä sormi on helppo nostaa. Säästöjen tekeminen ei ole helppoa, mutta voimme suhteuttaa ne omaan taloudelliseen tilanteeseemme: jos rahaa ei ole tarpeeksi, pystynkö hankkimaan uuden pesukoneen vai pärjäisinkö hetken aikaa vielä vanhalla?
Negatiivisuus myös tyhmentää ihmistä, ainakin jos pohjaa amerikkalaistutkimukseen. Asiasta kirjoittanut kirjailija Trevor Blake väittää, että jos altistuu pitkään kestävälle valittamiselle, alkaa todennäköisemmin itsekin narista ja valittaa asioista. Yli 30 minuutin altistus valittamiselle tappaa hermosoluja aivoista.
Blaken mukaan ratkaiseva ero on valittajan asenteessa.
Asiallisessa kritiikissä ongelmaan etsitään myös ratkaisua. Sen sijaan kitisijä ei ole kiinnostunut raktaisuista, vaan haluaa kieriskellä kurjuudessa.
Tämä vuosi vetelee viimeisiä viikkojaan, mutta uudella vuodella on paljon tarjottavaa. Ensi vuoden aikana ehdimme ja pystymme vaikuttamaan omaan elämäämme ja elinympäristöömme, jos vain haluamme.
Mitä positiivisemmin ja innovatiivisemmin osaamme ajatella ja rakentaa uutta vuotta, sitä paremmissa merkeissä vuoden kuluttua vaihdamme taas sivua.
Heitän haasteen lukijoillemme. Millaisia uusia toimintamalleja, ideoita ja innovaatioita tarvitsimme lakeudelle, jotta seuraavasta vuodesta tulisi nykyistä parempi? Kertokaa, julkaisemme ajatuksianne mielellämme.