Liminka Liminkalainen Maria Quiroz, 18, tarttuu päättäväisesti punaisen keräyslippaan kahvaan ja nostaa sitä kohti kameraa. Nuori nainen ei pitele lipasta käsissään ensimmäistä kertaa vaan hänellä on jo usean vuoden kokemus Nälkäpäivä-kerääjänä toimimisesta.
– Olen ollut mukana jo monta kertaa. Ensimmäisen kerran lähdin kerääjäksi partion kautta. Keräyksistä on aina jäänyt hyvä kokemus, Quiros tiivistää.
Huomenna torstaina alkava Nälkäpäivä-keräys tuo kerääjät lippaineen eri liiketilojen kulmille. Limingassa keräys järjestetään S-Marketin, Liminganportin, Halpa-Hallin ja Tupoksen ABC:n edustalla perjantaista lauantaihin.
Suomen Punaisen Ristin Limingan osastossa toimivan Helena Ala-Kojolan mukaan vapaaehtoisia saadaan lipaskeräyksiin mukaan vaihtelevasti.
– Joinakin vuosina heitä on enemmän ja taas toisena vuonna vähemmän. Keräyspisteitä perustetaan sitä mukaa kun saadaan kerääjiä tarpeeksi, hän kertoo.
Limingassa kerääjiä on riittänyt laidasta laitaan, ja lippaiden varressa näkee niin pieniä partiolaisia kuin iäkkäämpiä ihmisiäkin. Ainoa lupa, mikä keräyslippaan saamiseen vaaditaan, on henkilöllisyyden todistaminen.
– Joukosta löytyy paikka varmasti jokaiselle, joka haluaa olla avuksi. Tämähän on hirvittävän helppo tapa auttaa: voi antaa omaa aikaansa tunnin tai kaksi ja sen jälkeen tietää tehneensä jotain.
Ala-Kojola on huomannut, että inhimillinen kohtaaminen on ensiarvoisen tärkeä osa keräystä.
– Kauppojen kassoille jätettävät ”kylmät lippaat” ovat aina paljon tyhjempiä. Kun ihminen on matkassa, keräys on paljon tuloksekkaampaa.
Ala-Kojola on ollut jo vuosia mukana keräystoiminnassa eikä hän ole koskaan törmännyt ikävään suhtautumiseen keräystä tehdessään. Hän painottaa, että myös kerääjäistä rippuu, miten hänet otetaan vastaan. Kun keräyslipas on kädessä, on käyttäydyttävä asiallisesti. Hän itse ei halua saattaa ketään kiusalliseen tilanteeseen tyrkyttämällä lipasta nenän alle.
– Kyllä sen melkein näkee, ketä kannattaa lähteä lähestymään. Jos ihminen kääntää katseensa pois heti autosta noustessaan, ei hänellä ole halua osallistua keräykseen. Tämä ei ole mitään markkinameininkiä, vaan mukana täytyy olla ihmisen lukutaito ja taito kohdata ihmisiä.
Jos jokin heijastuu ikävästi keräyksiin, niin se on käteisen rahan käytön vähentyminen – ihmisillä ei yksinkertaisesti ole kolikoita, joita lippaaseen laittaa.
– Kun käteinen raha loppuu, se on ongelma keräykselle. Kuukausilahjoitus on myös nykyään suosittu. Sen voi käydä netin kautta täyttämässä, Ala-Kojola vinkkaa.
Ala-Kojolan mukaan keräyksen alla uutisoitava katastrofi näkyy usein lahjoitusten ja kerääjien määrässä. Tosin osa tämän päivän ihmisistä on jo niin turtunut median työntämästä uutispaljoudesta, että karuimmatkaan tilanteet eivät herätä auttamisenhalua. Joskus kuulee sanottavan, ettei joku halua osallistua keräykseen sen takia, koska ei haluta antaa rahojaan ulkomaille. Se ei ole Ala-Kojolan mukaan pätevä syy Nälkäpäivä-keräyksen ohittamiseen.
– Rahaa jää myös kotimaahan ja sillä tuetaan muun muassa vapaehtoista pelastuspalvelua (VAPEPA), jonka toiminnasta tunnetuinta lienee kadonneiden etsintä. Toinen avustuskohde on tulipalon uhreiksi joutuneet.
Sääntöjen mukaan keräyksen tuotoista korkeintaan 15 prosenttia saa mennä keräyskuluihin, kuten lippaisiin ja mainontaan. Loput menevät Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Varoilla autetaan muun muassa luonnonkatastrofien ja konfliktien uhreja eri puolella maailmaa.