Oulussa pelattiin perinteikäs D12-ikäisten ns. aluemestaruusturnaus Kaleva Cup jo 51. kerran. Tyttöjoukkueiden sarjassa oli kahdeksan joukkuetta jaettuina kahteen eri lohkoon. Lohkojakoja edeltäneet arvontakorijaot eivät varmastikaan kenenkään pelejä nähneiden mielestä olleet menneet tasapuolisesti. Sen verran isot tasoerot lohkojen väleillä oli nähtävissä. No, jos haluat turnauksessa menestyä, niin kovat vastustajat pitää kohdata onnistuneesti ennemmin tai myöhemmin. Ei siis muuta kuin hyvää valmistautumista ja omiin suorituksiin keskittymistä. Tätä kovasti pelaajille korostimme jo turnauksen alla sekä ennen pelejä. Juhlahetkiä kohti, mukavaa pelata kunnon pelejä!
Meillä oli jo etukäteen aika vahva kuva siitä, että perjantain kaksi ensimmäistä ottelua määrittävät pitkälti turnauksemme suunnan. Olihan vastassa tutut ja kovat ONS ja HauPa, joista molemmat olivat liikkeellä vahvoilla kokoonpanoillaan. Perjantai osoittautui juuri niin tiukaksi kuin etukäteen oli arvattavissa. Kaksi erittäin kovatasoista ja hyvätempoista peliä, joissa molemmilla joukkueilla oli paikkansa. Ainakin näin sinivalkoisin Ajax-lasien läpi asioita katsellen olimme molemmissa peleissä kuitenkin hieman parempia eikä vastustajalla todella vaarallisia maalipaikkoja ollut. Meillä sen sijaan oli mm. yksi yläriman kautta sisään mennyt pallo jota tuomaristo ei nähnyt. Maalinteon vaikeus sekä vastustajan onnistumiset puolustuspäässä ja maalivahtien toimesta tuottivat maalittomat tasapelit molemmista peleistä.
Lauantaiaamuun lähdettäessä oli tiedossa tasaisen lohkon kimurantti tilanne. Voittamalla oman pelimme riittävästi ja ONS-HauPa pelin päättyessä sopivasti jopa lohkovoitto olisi mahdollinen. Mutta yhtä lailla oli hyvinkin suuri mahdollisuus jäädä lohkossa kolmanneksi, vaikka oma peli voitettaisiinkin. Siis samalla, kun keskityimme vahvaan hyökkäyspeliin torniolaisia vastaan, vilkuilimme myös naapurikentälle. Teimme riittävästi maaleja, voitimme 4-0 ja hallitsimme täysin omaa peliämme. Myös viereinen peli päättyi suotuisasti ja välieräpaikka varmistui omilla hyvillä otteillamme. Lohkovoitto piti arpoa meidän ja HauPan kesken ja kolikko oli suotuisa. Karma palkitsee!
Välieräpeli oli vuorossa pitkän lepo- ja lounastauon jälkeen. Meiltä onnistunut suoritus ja finaalipaikka oli lopulta selkeästi meidän. Tulos 3-0 ja omien eniten minuutteja saaneiden pelaajien lepuuttaminenkin oli mahdollista. Taas saimme lisää jutunjuurta niistä lohkojaoista… selvästi kovemmat pelit alkulohkossa mitä välierässä. Joukkue marssi siis finaaliin ilman yhtään päästettyä maalia.
Finaalissa vastassa tuttu, kovaksi tiedetty OHF. Kova peli ja tiukka vääntö, maalipaikoilla ei juhlinut kumpikaan joukkueista. Harmittavasti vastustaja teki vapaapotkusta maalin ja taukotilanne 0-1 tappiollinen. Toiselle puoliajalle lähdimme ajamaan eroa umpeen ja muutamia hyviä hyökkäysaihioita saimmekin, mutta emme juurikaan kunnollisia maalipaikkoja. Ja kun nostimme riskitasoa puolustamisen uhallakin, kävi niin kuten usein käy; vastustaja pääsi juhlimaan ansaitusti turnausvoittoa 0-2 tuloksella. Isoin ero joukkueiden välillä oli fyysisyydessä, vaikka hyvin meidän pienemmätkin tytöt pistivät kampoihin. Jälleen sattui ja tapahtui ja loukkaantumisiltakaan ei vältytty. Kovaa vääntöä kuten finaalipeliin kuuluukin.
Kaiken kaikkiaan siis erinomainen suoritus meiltä, niin joukkueena kuin yksilöinäkin. Vastustajista useilla oli myös yli-ikäisiä sekä joukkueen ulkopuolelta vain tätä turnausta varten hankittua vahvistusta. Samanaikaisesti meiltä puuttui loukkaantumisten vuoksi aivan runkopelaajiin kuuluvia tyttöjä ja taisimme olla turnauksen nuorimmalla joukkueella liikkeellä, kun useampiakin ”alaikäisiä” oli näyttämässä osaamistaan. Ja seurassamme olisi ollut vielä yksi lahjakkaimmista ikäluokkansa edustajista, joka tälläkin kertaa pelasi poikien sarjassa.
Omalla joukkueella olimme tasoamme mittaamassa ja olkaamme ylpeitä siitä miten kova taso meillä on! Laajalla rintamalla taas kerran onnistuneita suorituksia ja pelikaveria tsempattiin myös heikommilla hetkillä. Onhan näiden nuorten kanssa aivan mahtavaa toimia jalkapallon parissa!
Turnausjärjestäjät palkitsivat tähdistöjoukkueen. Siihen meiltä mahtui peräti kolme tyttöä; Sara Ahvenjärvi puolustajana, Iita Rautiainen keskikenttäpelaajana ja Aino-Sofia Juntunen hyökkääjänä. Lisäksi Iita valittiin turnauksen parhaaksi keskikenttäpelaajaksi ja Aino-Sofia turnauksen parhaaksi hyökkääjäksi. Onnea vielä näistä kaikista henkilökohtaisista palkinnoista tytöille! .