Kohdussamme kannoimme lasta,
sydämemme alla pientä ihmettä,
toivottua, ei toivottua,
ihmettä, joka kasvoi ja kehittyi.
Välillä oli pelkokin mielessä,
onko lapsi terve.
Yhdeksän kuukautta olimme yhtä,
juttelimme, silittelimme vatsaamme,
välillä pelkäsimmekin synnytystä.
Synnyit, ja ensi parkaisustasi alkaen,
rakkaus täytti sydämen,
sinä todella olit ihme
Nyt jo omille siivilleen lentäneet lapset,
teimme parhaamme mitä osasimme.
Tänään on meidän naisten juhla,
synnyttäneiden, ja heidänkin,
joiden toive lapsesta ei koskaan täyttynyt.
Muistettujen ja hylättyjen äitien.
Parhaamme teimme,
Juhlitaan!