Ai­nut­laa­tuis­ta kor­va­herk­kua Alan­ko­mais­ta

Tihisen Pytingissä innostuttiin kunnolla.

Viulistit Melissa Ussery ja Maaike Aarts lämmittivät yleisön hetkessä klezmer-iloittelullaan. Alankomaiden kamariorkesteri hemmotteli tyrnäväläisyleisöä Johannes Brahmsin jousisekstetolla. Tihisen pytinkin oli lähes täynnä. Riipaisevaa tulkintaa: Anette Zahn ja kontrabasso.
Viulistit Melissa Ussery ja Maaike Aarts lämmittivät yleisön hetkessä klezmer-iloittelullaan.
Viulistit Melissa Ussery ja Maaike Aarts lämmittivät yleisön hetkessä klezmer-iloittelullaan.
Kuva: Heli Rintala

TYRNÄVÄ Koskaan ei ole Tihisen pytingissä Tyrnävällä saatu nauttia näin korkeatasoisesta musiikkituokiosta kuin viime lauantaina.

Oulunsalo soi -festivaalin taiteellinen johtaja Virpi Räisänen toi kotiseututalon tunnelmalliseen tupaan ”oman orkesterinsa” eli Alankomaiden kamariorkesterin, joka otti yleisönsä jo ennen varsinaisen konserttiohjelmiston alkamista.

Viulistit Melissa Ussery ja Maaike Aarts nimittäin lämmittelivät vasta istumapaikoilleen asettautuvia kuulijoitaan sellaisella klezmer-potpurilla, ettei aplodeista ja ihastuksen hihkaisuista ollut loppua tulla.

Klezmer-musiikki sopi Räisäsenkin todistuksen mukaan hyvin tuvan tunnelmaan. Mutta niin sopi muukin ohjelmisto.


Maaike Aarts vei yleisön hetkessä aivan toisenlaiseen maailmaan aviomiehensä, maailman tunnetuimpiin nykysäveltäjiin kuuluvan Michel van der Aan sävellyksellä Memo viululle ja kasettisoittimelle. Sävellys hyödyntää kasettisoittimen napsauksia, klikkauksia ja rahinaa. Välillä Aarts äänitti omaa soittoaan, jonka jälkeen duetoi itsensä kanssa. Esitys oli hyvin keskittynyt ja intensiivinen – ja vangitsi myös kuulijansa.

Annette Zahn viritti kontrabassonsa ja yleisönsä Teppo Hauta-ahon tunnetuimman sävellyksen, Kadenza kontrabassolle, maailmaan. Pian Zahnin seuraan littyi sellisti Sietse-Jan Weijenberg, ja ilmoille kaikui herkästi tulkittu, Gioachino Rossinin Duo sellolle ja kontrabassolle D-duuri.


Kun orkesteri esitti koko Kylässä-kokoonpanossaan (mukaan liittyivät vielä Richard Wolfe ja Anna-Magdalena von Herden alttoviuluineen sekä Sigurgeir Agnarson selloineen) loppuhuipennuksena Johannes Brahmsin Jousiseksteton, konserttiyleisö kuunteli – jos mahdollista – vieläkin tarkkaavaisemmin. Hirsinen tupa, seinällä raksuttava kello, ruutuikkunoiden läpi siilautuva loppukesän valo ja maailman arvostetuimpiin kamariorkestereihin kuuluvan kokoonpanon tarkka ja ilmeikäs tulkinta oli hunajaa kaikille aisteille.

Yleisö osasi myös ilmaista tämän pitkillä ja ihastuneilla aplodeilla. Se jäi vielä kaikessa rauhassa istumaan paikoilleen kuin vielä makustellakseen kokemaansa orkesterin jo poistuttua.

Tihisen tupaan mahtui arviolta viitisenkymmentä musiikin ystävää, ja se oli lähes täynnä muutamaa hajapaikkaa lukuunottamatta. Harmittaa niiden puolesta, jotka jättivät käyttämättä mahdollisuuden ainutlaatuiseen konserttielämykseen.


Klezmer-musiikki
sopi hyvin tuvan
tunnelmaan.
Ilmoita asiavirheestä