TYRNÄVÄ Sininen puutalo sijaitsee keskellä metsää, ja siinä talossa on moni lapsi saanut elää onnellisia hetkiä. Talon ovella vastaan tulee hymyillen Arja ”Aikku” Matinolli, joka saa tulevana viikonloppuna tunnustuksen työstään kasvattajana ja äitinä.
Aikku Matinolli on yksi 33 äidistä, jolle tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt äitienpäivänä annettavan Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.
– Yllättäväähän se oli kuulla tunnustuksesta. Tieto siitä tuli kirjeitse kotiin, ja olin itse silloin toisella puolella maapalloa, Australiassa. Tyttäreni Maarit luki minulle kirjeen, Aikku Matinolli kertoo.
Ihan täysin tyhjästä tieto ei tosin tullut. Aikku Matinolli tiesi Tyrnävän kunnanhallituksen hakeneen hänelle mitalia, mikä sekin oli hänestä hieman ihmeellistä. Tyrnävän kunnan palveluksessa vuosien ajan ollut Matinolli käy nykyään töissä Kempeleessä.
– Siitä huolimatta en osannut odottaa saavani mitalia. Ansioituneita äitejä on ehdolla vuosittain niin paljon, hän lisää.
Aihetta tunnustukseen kuitenkin on ollut, Aikku Matinollinkin kohdalla. Jo asuessaan lapsena Kempeleessä Aikku Matinolli sai kipinän kasvattamiseen. Tuolloin hänen äitinsä Maiju Pyykkönen perusti partion yhdessä naapurin kanssa, ja partioon päätyi myös vielä hieman nuorena Aikkukin.
– Partiossa olin mukana monta vuotta. Ja siellä, heti alusta lähtien minulle iskostui ajatus, että halusin tehdä töitä lasten ja nuorten kanssa, hän toteaa.
Ensin Aikku Matinolli valmistui lasten ja nuorten ohjaajaksi. Nuorisosihteerinä hän työskenteli useamman vuoden Tyrnävällä ja Kempeleessä, ennen kuin hän ryhtyi suorittamaan sosionomin opintoja.
Kasvatustyötä on tullut siis tehtyä työn kautta paljonkin, mutta Aikku Matinolli ei tyytynyt kasvattamaan lapsia vain työkseen. Tyrnävällä hän ryhtyi miehensä Ilppo Matinollin kanssa sijaisperheeksi paikkakunnalla asuneelle nuorelle tytölle.
– Se tapahtui nopeasti. Meille soitettiin Tyrnävän sosiaalitoimesta ja kysyttiin, voisimmeko olla tukena yhdelle nuorelle tytölle. Tunsin tämän tytön entuudestaan, koska olin nähnyt häntä työni puitteissa. Lupasin puhua Ilppon kanssa ja niin kävi, että siitä puhelusta ei mennyt kuin pari päivää ja tyttö oli jo meillä, Aikku Matinolli kertaa sijaisperheeksi ryhtymisen alkuvaiheita.
Sijaisperhe ei ennättänyt saada paljon valmisteluja tai koulutusta. Toisaalta siihen ei ollut tarvettakaan, sillä Aikku Matinolli oli tottunut tekemään töitä nuorten ja lasten kanssa. Muukin perhe oli valmis ryhtymään tueksi nuorelle tytölle.
– Ilman koko perheen tukea se ei olisi ollutkaan mahdollista. Meillä kuitenkin tytöt ryhtyivät heti miettimään, miten asiat järjestyisivät. He päättivät siirtyä samaan huoneeseen nukkumaan, jotta sijaistyttäremme saisi oman huoneen.
Ensimmäisen sijaislapsen jälkeen Matinollit ovat toimineet perheenä kahdelle muullekin yläasteikäiselle tytölle. Ne sijoitukset olivat lyhytaikaisempia kuin ensimmäinen.
– Ongelmia tyttöjen kanssa ei tullut koskaan. Lisäksi tunsin heidät kaikki entuudestaan. Ainoastaan kerran jouduin hakemaan yhden tytöistä kotiin. Meillä oli tarkka kotiintuloaika kello 22, ja Riikka olikin jo varoittanut sijaistyttöämme, että äiti tulee vaikka hakemaan kylältä. Ja niin tein. Toista kertaa ei enää hakemaan tarvinnut mennäkään.
Selkeät säännöt ja rajat ovatkin Aikku Matinollin mielestä tarpeen nuorille. Niitä on noudatettu myös perheessä viime vuosina käyneiden tukiperhelapsien kanssa.
– Tukilasten kanssa vietämme aivan normaalia kotielämää, aivan kuten omienkin lasten ja sijaislasten kanssa. Meillä ei ole huvipuistoreissuja, vaan suurinta hupia on makkaran paisto kotipihalla tai mäenlasku lähimäessä.
Tavallista arkea ja läsnäoloa Aikku Matinolli on halunnut antaa myös omille lapsilleen. Sitä hän toivoisi löytyvän useamman lapsen arjesta nykyäänkin.
– Työssä olen huomannut, että työ vie aikaa vanhemmilta. Päivät ovat pitkiä ja kiire sotkee normaalin arjen. Vanhemmille antaisinkin neuvon, että joskus voi antaa periksi. Kaikkeen ei tarvitse sitoutua, vaan on hyvä olla aikaa yhdessä oloonkin.
Maaliskuun alusta lähtien vuorotteluvapaalla ollut Aikku Matinolli on päässyt viime kuukausien aikana kokemaan vielä uudestaan vauva-ajan iloja. Hänen tyttärelleen Riikalle ja tämän miehelle Cameronille syntyi tytär.
Nyt kahdeksan kuukauden ikäinen tyttärentytär oli syynä siihenkin, että Aikku lähti Australiaan puolisonsa kanssa heti vuorotteluvapaansa alkaessa.
– Luulin ja ajattelin, ettei minusta tulisi koskaan mummoa. Mutta toisin kävi, Aikku Matinolli hymyilee onnellisena.
Yhteydenpitoa on helpottanut tekniikka. Skypen välityksellä Aikku pääsee puhumaan sekä tyttärelleen että tyttärentyttärelle. Mutta matkoja hän uskoo tulevan vielä useita Australian suuntaan.
– Olisi kyllä hienoa, jos Cameron ja Riikka saisivat töitä edes Euroopasta. Silloin he olisivat vähän lähempänä.
Mitalit jaetaan tulevana sunnuntaina valtakunnallisessa äitienpäiväjuhlassa Säätytalolla Helsingissä. Myös Aikku Matinolli on mukana juhlassa, vaikka alunperin hän ajattelikin jättävänsä sen väliin. Tytär ja puoliso kuitenkin puhuivat Aikun ympäri.
– En halua olla esillä, mutta onhan se ainutlaatuinen tilaisuus ja juhla, hän toteaa nyt.
Mannerheimin Lastensuojeluliito yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa järjestettävässä tilaisuudessa mitalit tulee antamaan ministeri Pirkko Mattila. Presidentin puhe on odotettavissa mitalien luovutusta seuraavassa juhlassa.