Kempeleläinen Marko Pirttikoski antaa ratsulleen Sakarille pidätteitä ja hevonen siirtyy kuuliaisesti käyntiin.
– Sen kanssa pitää muistaa, että vähemmän on enemmän, opettaja neuvoo.
Vauhtia piisaa myös muilla ratsastustunnin ratsukoilla, Juha Pirneksellä ja Kallella, Antti Syrillä ja HD:lla, Timo Roviolla ja Aapolla sekä porukan nuorimmaisella Aapo Pirttikoskella ja Hertsillä.
– Näiden äijien kanssa pitää ottaa enemmänkin toppuuttelijan kuin rohkaisijan roolia, ratsastuksenopettaja naurahtaa ja sanoo huomanneensa miesratsastajien usein kehittyvän naisia nopeammin juuri rohkeutensa takia.
– Miehet eivät mieti satulasta suistumista tai sitä, miltä he hevosen selässä näyttävät. He uskaltavat kokeilla ja epäonnistumiset käsitellään huumorin kautta, Lemström kehuu oppilaitaan.
Miehet ovat harvassa suomalaisilla ratsastuskouluilla, niin myös Ankkurilahdessa. Ankkurilahden ratsutilan noin 160:stä viikottaisesta tuntiratsastajasta aikuisia miehiä on neljä.
– Kyllä sen huomaa, että harvinaisuuksia ollaan. Katsomossa rikotaan aina meidän tunnin aikana yleisöennätyksiä, haukiputaalainen Timo Rovio naureskelee.
Rovio kiipesi ensimmäisen kerran satulaan kaksi vuotta sitten. Suurin piirtein yhtä kauan ovat ratsastaneet muutkin äijäporukan jäsenet. Nelikon tarinat hevoskipinän syttymisestä mukailevat samaa kaavaa:
– Katselin kentän laidalta kun perheen naisväki ratsasti ja ajattelin, että ei tuo kovin vaikeaa voi olla, liminkalainen Juha Pirnes muistelee.
Pirneksen kommenttia seuraa kovaääninen räkänauru, lajin haasteellisuus nimittäin yllätti äijäporukasta jokaisen.
– Kyseessä on todella tekninen ja herkkä laji, liminkalainen Antti Syri sanoo.
– Ja fyysisesti rankka! Ensimmäinen puoli vuotta oli yllättävän kivulias. Hyvä että tunnin jälkeen pääsi kävelemään, hän naurahtaa.
Miehet innostuvat puhumaan lajin fyysisyydestä. Vaikka nykyisin ratsastustunnin jälkeen käveleminen sujuu aivan ongelmitta, paita on edelleen tunnin ratsastuksen jälkeen hiestä läpimärkä.
– Jos ei ole, Suski kyllä antaa seuraavalle tunnille sellaisen hevosen, jonka kanssa hiki tulee varmasti pakkasellakin, Marko Pirttikoski huomauttaa.
Sen lisäksi, että ratsastus käy hikiurheilusta, miehet kertovat ratsastustunnilla kaiken muun paitsi ratsastuksen pyyhkiytyvän mielestä.
Ankkurilahden ratsutilalla on parikymmentä opetushevosta, joista jokainen äijä on löytänyt oman suosikkinsa.
– Yhden kanssa vain kemiat kohtaa paremmin kuin toisten. Varsinaisia inhokkeja ei ole, jokainen hevonen opettaa ratsastajalleen jotain, Pirttikoski puhuu.
Vaikka ratsastuskoulussa harrastuksen pääsee aloittamaan turvallisesti, tippumisen riski on aina olemassa. Jokainen äijäporukastakin on vuorollaan ottanut tuntumaa kentän tai maneesin hiekkaan.
– Paitsi Antti. Se on kyllä väärin, että hän ei koskaan tipahda, vaikka nuorimmalla paikat kestäisi paremmin, äijät naureskelevat.
Äijäporukassa ratsastetaan niin koulua kuin esteitä.
– Estekorkeudella ei kylläkään päästä vielä kehuskelemaan. Korkeusennätys on ehkä kaksikymmentä senttiä, Antti Syri sanoo.
Nelikosta jokainen on jo osallistunut kouluratsastuskilpailuihin. Pisimpään ratsastanut Marko Pirttikoski on startannut jo esteitäkin.
– Yksi hyppy kahdeksasta meni hyvin – onhan se sekin jo jotain, mies vitsailee.
Hurtti huumori kukkii äijäporukassa ja pientä keskinäistä kilpailuakin väreilee ilmassa.
– Kyllä me muistetaan tsempatakin toisia aina välillä, miehet sanovat.
Seuraavan kerran äijät ottavat mittaa toisistaan ja muista tuntiratsastajista 1-tason kouluratsastuskilpailussa Ankkurilahdella sunnuntaina 7. elokuuta. Kauden kohokohta on syksyllä Haukiputaalla järjestettävä perinteikäs Pohjan Poika -esteratsastuskilpailu, johon ovat oikeutettuja osallistumaan ainoastaan miehet.
Äijät suhtautuvat kilpailemiseen sen verran vakavissaan, että kisavarusteetkin on hankittu valkoisia ratsastushousuja myöten.
– Onhan tälle harrastukselle vähän joskus naureskeltukin tuttavapiirissä. Pitäisi kuitenkin muistaa, että vaikka Suomessa ratsastusta pidetään tyttöjen juttuna, muualla maailmassa se on enemmän miesten laji ja maailman menestyneimmät ratsastajat ovat miehiä, äijät huomauttavat.
Nelikko kannustaa kaikkia lajista vähänkään kiinnostuneita miehiä ratsastuskoululle kokeilemaan.
– Olisi mukava nähdä meikäläisiä talleilla vähän enemmänkin!