Kempele Elämä ei lopu eläköitymiseen, päinvastoin. Tämän tietävät kempeleläiset Elsa Kohtala ja Kerttu Inkala. Molemmat tekevät ahkerasti vapaaehtoistyötä, toimivat järjestöissä ja pitävät itsensä virkeänä liikunnan avulla.
– Ei vanhuus ole sairaus. Ikäihmiset ovat yhteiskunnalle arvokas pääoma, Kohtala muistuttaa.
Kempeleessä ikäihmisten palvelut ovat naisten mielestä kohdallaan. Omaan vanhenemiseensa he suhtautuvat realistisesti.
– Kaikki tulee ajallaan. Pitää elää tätä päivää ja hetkeä, Inkala toteaa.
Hän työskenteli kodinhoitajana Kempeleessä 68-vuotiaaksi. Alku-uransa hän toimi päiväkodissa, sitten perhetyössä ja lopuksi vanhuspuolella.
– Nyt olen ollut eläkkeellä kaksi vuotta, mutta teen aktiivisesti kotihoidon saattajapalvelussa vapaaehtoistyötä. Keikkoja on vaihtelevasti, joskus päivittäin, joskus muutama viikossa. Saatan asiakkaita lääkäriin, kauppaan, yliopistolliseen sairaalaan ja erilaisiin tilaisuuksiin. Tarpeiden mukaan.
Osa vanhuksista ottaa Inkalaan suoraan yhteyttä, loput saattotehtävistä ilmoitetaan kotihoidosta.
Myös seurakunnasta ollaan yhteydessä, sillä vireä eläkeläinen on suorittanut seurakunnan ystäväpalvelukurssin.
– Silloin kun omaan aikatauluun sopii, niin mielelläni lähden. Auttamisesta saa paljon myös itselle.
Sairaanhoitajan koulutuksen saanut Kohtala puolestaan teki pääosan elämäntyöstään osastohoitajana. Kun vanhuspalveluohjaajan puolikas virka tuli auki, hän haki sitä.
– Kokonaan olen ollut eläkkeellä nyt virallisesti reilun vuoden. Hommaa riittää silti, hän hymyilee.
Elsa Kohtala on toiminut pitkään muun muassa Punaisen Ristin paikallisosastossa ja Rintamaveteraaneissa. SPR:ssä hän toimii edelleen aineellisen avun yhteyshenkilönä, veteraaniyhdistyksessä hän on sihteerinä. Jälkimmäisen tehtävissä hän on usein saattoapuna ja järjestämässä tilaisuuksia.
– Mukana olen aina kun mahdollista. Lastenlapset vievät tietysti oman aikansa. On hyvä muistaa, ettei vierivä kivi sammaloidu.
Kerttu Inkala pitää tärkeänä, ettei eläköitymisen yhteydessä jäänyt tyhjän päälle. Vapaaehtoistyön lisäksi tärkeässä roolissa elämää ovat läheiset, lapset ja lastenlapset sekä ystävät. Omasta kunnostaan hän pitää huolta monipuolisella liikunnalla.
Samoin Kohtala. Hän sanoo liikunnan olevan parasta lääkettä.
– Hiihto, juoksu, kuntosali, uinti. Myös mökkeily ja kuorotoiminta on tärkeää.
Ikäihmisten kanssa jutellessaan naiset ovat myös huomanneet, mitkä asiat vanhuksia mietityttävät.
– Totta kai terveydestä kannetaan huolta, mutta myös maailman tilanne heitä huolestuttaa, Elsa Kohtala kertoo.
– Moni toivoo liikuntakyvyn ja muistin säilymistä sekä sitä, että saisi asua omassa kodissaan mahdollisimman kauan, Inkala jatkaa.
Heidän mukaansa muun muassa sota-ajan kokeneet sukupolvet ovat vähään tyytyväisiä ja tasapainoisia ihmisiä.
Molemmat toivovat, ettei ikäihmisiä jatkossakaan eristettäisi muusta yhteiskunnasta. Elsa Kohtala heittää ajatuksen, että kaavoitettavaan Ollakan kuntakeskukseen voisi rakentua yhteisöllinen paikka, missä eri ikäiset kempeleläiset voisivat toisiaan kohdata.
– Kempeleessä on paljon toimintaa, mihin ikääntyvä voi ottaa osaa. Meillä myös aktiivisesti pyritään ohjaamaan ihmisiä toimintojen piiriin, Kerttu Inkala kiittelee.