Mina Okamoton ääni vastaa kirkkaana toiselta puolelta maapalloa. Japanissa on alkuilta, Suomessa taas keskipäivä. Okamoto asui Oulussa noin kaksi vuotta sitten työprojektinsa vuoksi.
Japanilaisten määrä liukuu kolmen ja neljän prosentin välillä kaikista Suomessa yöpyvistä ulkomaalaisista. Naputellessa lakeuden kuntia japaniksi hakukoneisiin vastaan tulee blogeja. Teemat ovat samankaltaisia: suomalainen koulutus, puhtaus ja luonto. Myös hiljaisuutta ihaillaan.
– Lakeudella väestön nuorekkuus näkyy. Lapsia on joka suunnassa. Japanissa 10 000 asukkaan kunta on vanhusten maaseutua, josta palvelut katoavat, Okamoto kertoo.
Kuolevat kaupungit Japanissa pyrkivät lisäämään vetovoimaansa tarjoamalla nuorille työpaikkoja, joissa nämä markkinoivat aluetta some-alustoilla. Tavoitteena on ”pöhinä”.
Okamoto ei koe väestön varsinaisesti vähenevän tai infrastruktuurin heikkenevän siirryttäessä lakeudelle.
– Kunnat ovat vain pienempiä kuin Oulu.
Hän on vieraillut kouluissa Kempeleessä ja Limingassa.
– Kunnan koosta huolimatta koulut ovat puoleensavetäviä ja moderneja. Oppilaille tarkoitetut ilmoitukset voi nähdä käytäville asennetuilta näytöiltä. Ei sellaisia ole Japanissa.
Ruusuja jaetaan, mutta jotakin japanilaiset tekevät paremmin kuin ihmiset lakeudella.
– Minkä takia merta ei hyödynnetä enemmän? Japanissa myydään monia paikallisia tuotteita, joita ei edes saa muualta maasta. Merisuolaakin myydään rannikkokaupungeissa ”paikallisena erikoisuutena”. Ja miksei paikallista kalaa näy myynnissä enemmän?
Lue lisää 29.1. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!