LIMINKA – Pistäkäähän turvavyöt kiinni, nyt lähdetään aikamatkalle 400 vuoden taakse, ohjeisti Maiju Junttila Heikki Sarvelan salissa istunutta yleisöä.
Ensin ihmeteltiin Limingan aikoinaan hallinnoimaa aluetta, joka ylsi aina Venäjän rajan tuntumaan saakka. Sitten aikakone huristeli pari sataa vuotta eteenpäin aikaan, jolloin Abraham ”Aappi” Ojanperä oli aloittelemassa opintietään. Kansakoulua ei vielä tuolloin Limingassa ollut, joten Ojanperä aloitti koulunkäyntinsä pappilan Mamsellin kotikoulussa.
Via Dolorosa ry:n sekä Limingan ja Lumijoen senioriopettajat ry:n yhteistyönä syntyneen Mamsellin koulu -näytelmää on harjoiteltu viime keväästä asti, ja viime viikon torstaina käynnissä olivat kenraaliharjoitukset. Käsikirjoittajana toimineen Junttilan mukaan ajatuksena oli elvytellä liminkalaisen oopperalaulajan tarinaa ja samalla kertoa hiukan siitä, millaista elo pitäjässä oli ennen kansakoulun perustamista vuonna 1871. Koululaisnäytökset esitetään Limingan 3.- ja 6.-luokkalaisille.
– Näytelmää on rakennettu oppilaiden näkökulmasta. Haluamme tuoda Aappia esille ja pitää hänet myös lasten mielessä, Junttila kertoi.
Ensimmäinen kohtaus käynnistyi pappilasta, jossa rovastin sisar Elisabeth Bergh (Anni Lyytikäinen) otti vastaan naapurin rouvia. Rouvien kahvitellessa puhe kääntyi koviin aikoihin ja puheenaiheeksi nousi myös Ojanperän perhe, jonka lapset olivat jääneet orvoiksi vanhempien kuoltua.
– Ojanperän tila on jouduttu pilkkomaan ja myymään. Luojan lykky, että isovanhemmat ottivat kolme nuorimmaista lasta hoiviinsa, yksi rouvista totesi.
Taustalla näkyi kuinka rovastin tytär, Mimmi (Lotta Junttola), opetti kotikoululaisia. Pikku mamselliksikin kutsutun Mimmin opissa oli myös Abraham Ojanperä (Ossi Saukko), joka oli jo oppinut lukemisen ja kirjoittamisen taidon isoäidiltään.
– Hän on hyvin taitava ja kiinnostunut ruotsinkin kielestä, Mimmi kuvaili oppilastaan.
Tarina kuljetti katsojat oppitunnille, jossa saatiin kuulla Limmi-jättiläisestä ja hänen osuudestaan Limingan nimen syntyyn sekä opetella kaunokirjoituksen alkeita. Yleisö sai kuulla myös koulupoikasen kauniisti soljuvaa laulantaa. Heleä-äänisen Ojanperän taidot eivät jääneet naapurin rouviltakaan huomaamatta.
Näyttämölle nousi myös Katri Tuori (Outi Härmä), Abraham Ojanperän nuoruuden rakastettu. Hän kertoi miehen tarinan olleen kuin suoraan sadusta. Orvoksi jääneen liminkalaispojan elämällä ei ollut kovin kaksiset lähtökohdat, mutta erinäiset onnenpotkut, välittävä kyläyhteisö ja rakastava nainen avasivat hänelle tien opintojen pariin ensin Jyväskylän kautta Helsinkiin ja sieltä Saksan Dresdeniin. Ojanperästä tulikin ensimmäinen ulkomaisessa konservatoriossa kouluttautunut mieslaulaja, jolla oli talonpoikaisjuuret.
Kun Saksanmaalle kantautui tieto Suomeen perustetusta suomenkielisestä musiikkiopistosta, palasi mies kotimaahansa ja opetti yksinlaulua 30 vuotta Helsingin musiikkiopistossa, eli nykyisessä Sibelius-Akatemiassa.
– Hän oli luomassa maamme laulutaidon perustaa, Tuori totesi.
Ojanperästä maalattiin kuvaa aikansa julkkiksena, jota jopa itse Eino Leino kehui elämänriemua säteileväksi pojaksi. Vaikka sympaattinen ja hyväkäytöksinen mies pärjäsi suuressa maailmassa, oli Liminka hänelle paikoista rakkain – kotipitäjässä jopa kivetkin olivat hänen mukaansa pehmeämpiä kuin muualla. Ojanperän tukikohta oli varsinkin vanhemmalla iällä Limingan Aappolassa, joka toimii nykyään kotimuseona.
– Aappolan ansiosta Aappi elää yhä tänäkin päivänä, Tuori tiivisti.