LIMINKA Mitä mahtoikaan tarkoittaa Aabraham Ojanperä sanoessaan, että ”Limingassa kivetkin ovat pehmeämpiä kuin muualla”? Muun muassa sitä mietittiin perjantai-iltana Heikki Sarvela salissa pidetyssä Aabraham Ojanperä -seminaarissa.
Seminaarissa oopperalaulajan elämää valottanut tutkija Ilmari Leppihalme kertoi syntyneensä Limingassa ja tutustuneensa Ojanperään jo nuoruudessaan.
Leppihalme työskenteli muistokoti Aappolassa kolmen kesän ajan. Hän tutustui esillä olleisiin esineisiin siinä määrin, että tunsi ne kaikki ja jopa kirjeenvaihdon.
– Koin tuolloin olevani Ojanperän palveluksessa. Minulla oli myös omia rituaaleja työpäivän alussa. Tervehdin joka aamu flyygelisalissa roikkunutta Ojanperän muotokuvaa.
Monille liminkalaisille Aabraham Ojanperän elämä on tuttu, ainakin jossakin määrin. Kaikki eivät kuitenkaan välttämättä ole kuulleet liminkalaisen talonpojan lapsesta, joka päätyi 2-vuotiaana orvoksi jäätyään isovanhempiensa hoiviin.
– Ojanperälle tuo kokemus oli isku. Lapsi ei voinut ymmärtää, mitä hänen elämässään tapahtui, Ilmari Leppihalme luonnehti.
Ojanperälle elämän tragedia tiesi kuitenkin poikkeuksellista muutosta hänen elämänpolkuunsa.
Useimmat talonpoikaistaustaiset nuoret pojat ja miehet saattoivat vain haaveilla sosiaalisen nousun mahdollisuudesta. Ojanperälle siitä tuli kuitenkin totta. Limingassa yläkansakoulua käyneen pojan lahjat huomattiin. Hyväoppinen ja -ääninen nuorukainen päätyi kirkkoherran ja opettajan tukemana opettajaseminaariin Jyväskylään.
seminaarista kurssinsa parhaimpien joukossa valmistunut Aabraham Ojanperä teki poikkeuksellisen ratkaisun. Hän hylkäsi hänelle tarjotun hyväpalkkaisen viran kanttori-opettajana ja ryhtyi opiskelemaan laulua.
– Rohkea ratkaisu oli mahdollinen vain mesenaatin turvin. Ja Ojanperä löysi mesenaattinsa Jyväskylän seminaarista.
Lauluopinnot alkoivat Helsingissä. Ojanperä edistyi opinnoissaan, mutta kansainväliseen seminaariin pääsy ei oikein onnistunut. Ojanperä pääsi tai joutui Helsingin Suomalaisen koulun laulunopettajan virkaan ja opiskeli itse laulua samanaikaisesti.
Vasta neljäs apurahahakemus hyväksyttiin ja Ojanperä päätyi Saksaan Eugen Hildahin oppilaaksi.
Käytännöllisesti katsoen rahaton ja kielitaidoton Aabraham Ojanperä lähti maailmalle, mutta kansainvälinen ura ei päässyt käynnistymään kunnolla. Ilmari Leppihalmeen mukaan syynä olivat kielitaidon puute ja myös säätyläisetiketin heikko hallinta.
– Kynnys kansainvälisen oopperalaulajan maailmaan oli todella korkea. Odotuksetkin olivat kohtuuttoman siihen ajankohtaan nähden.
Ojanperä päätyi takaisin Suomeen, Helsingin musiikkiopiston ensimmäiseksi vakituiseksi yksinlaulun opettajaksi. Opettajanuransa ohella Ojanperä alkoi esiintyä oopperoissa, joita ryhdyttiin esittämään Kansallisoopperan valmistuttua.
– Aabraham Ojanperän aika ja vaikutus osui suotuisaan hetkeen. Suomessa vasta luotiin musiikkielämää vuosisatojen vaihteessa. Ojanperä teki siis pioneerityötä toimiessaan musiikkiopistossa kolmen vuosikymmenen ajan, Ilmari Leppihalme luonnehti.
Kansainvälisen uran esteet kääntyivät nekin Ojanperälle eduiksi. Suomessa oli valloillaan fennomania. Fennomaaneille Ojanperän syntyperä ja vieraiden kielten taidon puute olivat mieliksi.
– Hehän tahtoivat nostaa talonpoikaiset suomalaiset sivistykseen. Ojanperä sopi tähän tarkoitukseen erittäin hyvin.
Liminkaan Aabraham Ojanperä palasi yhä uudestaan. Kotiseutu sai laulajan mielessä äidillisiä piirteitä.
– Erään kerran tullessaan tännehevoskärryt hyppelehtivät kelirikkoisella tiellä. Se sai Ojanperän toteamaan, että Limingassa kivetkin ovat pehmeämpiä kuin muualla.
Limingassa hän alkoi viipyä yhä enemmän vuodesta 1908 lähtien, kun hän sai kotitilan mailta hirsimökin. Ojanperä rakennutti talonpoikaiseen taloon jatko-osan, jossa oli kolme parveketta. Sisäseinät saivat ruusutapetoinnin.
Koristeellinen lisäosa kuvasteli Aabraham Ojanperän persoonaa. Ojanperä oli alkanut uskoa onnenmaahan, joka ei ole fyysinen paikka, vaan paikka jokaisen mielessä.
– Ojanperälle onnenmaassa kaikki oli hyvää ja onnellista. Liminkaa ja liminkalaista maisemaa hän saattoi ihastella todeten, ettei ollut nähnyt mitään sen vertaista muualla kuin Etelä-Ranskassa tai Etelä-Italiassa. Vertasipa Ojanperä aluetta jopa Campagneen.
Aappolaan muodostui hovi. Siellä pidettiin laulajaisia ja juhlia, joihin osallistui Aabraham Ojanperän tuntemia taiteilijoita. Silti Aabraham Ojanperä arvosti myös talonpoikaisuutta. Aappolassa ryhdyttiin viljelemään maata vanhanaikaisin menetelmin.
Sairaudet saivat Ojanperän viihtymään kotiseudulla aina vain pitempään. Vuonna 1913 oopperalaulajalle myönnettiin valtioneläke, mutta siitä hän ei ennättänyt kauan nauttia. Marraskuussa 1915 Ojanperä tuli Liminkaan kotiinsa, eikä enää palannut Helsinkiin.
– Eino Leino kirjoitti muistokirjoituksen Ojanperästä. Hän totesi, ettei ollut koskaan tavannut niin elämän riemua täynnä olevaa ihmistä.