Taimikonhoitoa on valtakunnallisen inventoinnin mukaan rästissä jo 750 000 hehtaaria. Lisäksi pienen läpimitan ainespuun ensiharvennuksia odottaa 800 000 hehtaaria.
– Työtä on tehty vuosittain vain noin 150 000 hehtaaria, kun tavoite on 250 000 hehtaaria. Viivästynyt taimikonhoito tulee metsänomistajalle kalliiksi, sillä viljavilla kasvupaikoilla hoidon selvä viivästyminen voi pudottaa metsäomistajan saamat tulot jopa puoleen puuston kiertoajassa oikeaan aikaan tehtyyn työhön verrattuna, sanoo johtava metsänhoidon asiantuntija Markku Remes Suomen metsäkeskuksesta.
– Pohjois-Pohjanmaan taimikonhoitojen määrät tulisi kaksinkertaistaa. Tuoreessa metsäohjelmassa taimikonhoidon määrää on tavoitteena nostaa merkittävästi nykyisestä. Tämä on tärkeää metsien tulevan kasvun turvaamiseksi metsien käytön ja puunjalostuksen lisääntyessä toteaa aluejohtaja Arto Sorri Metsäkeskuksen pohjoiselta palvelualueelta.
Kun varhaishoito viivästyy, osa kasvatettavista puista menehtyy, ja ne korvautuvat taloudellisesti vähempiarvoisilla puulajeilla.
Liian myöhään tehty taimikonhoito lisää myös kasvamaan jätettyjen puiden latvavaurioita sekä vähentää puiden paksuuskasvua.
– Taimikonhoito on taloudellisesti kannattavaa aina, kun sille on metsänhoidollista tarvetta. Työtä ei kannata viivästyttää, vaikka Kemera-tukia ei työn suorittamisen oikealla hetkellä olisikaan saatavilla. Taimikonhoidon viivästyessä myös työn kustannukset kasvavat. Jo yhden vuoden viivästyminen hidastaa työtä 10-30 prosenttia, kertoo Markku Remes.
Keskikesällä tehty taimikonhoito vaikuttaa pisimpään. Kesä-heinä- ja elokuussa kaadettujen lehtipuiden kannoista lähtevät uudet vesat kasvavat selvästi hitaammin kuin keväällä tai syksyllä kaadettujen puiden.
Oikeaan aikaan tehdyllä taimikonhoidolla voidaan myös vähentää hirvituhoja männyntaimikoissa. Tyvitervastaudin lisääntymisen riskin vuoksi männyntaimikot kannattaa tehdä varhain keväällä tai myöhään syksyllä, jos poistettavaa havupuuta on paljon.