LIMINKA Jussilan kokoustilassa käy iloinen puheensorina. Kahvipöydän ympärillä on liuta hymyileviä naisia. Limingan Naisvoimistelijoiden Uskollisuuden killan tapaamisessa päivitetään kuulumisia hyvää vauhtia.
Päivän emäntinä ovat Pirkko Moisander ja Soile Passi. Tarjolla on tummapaahtoista luomukahvia, laskiaispullia ja lihapiirakoita. Kyllä kelpaa vieraankin istua pöytään.
– Tästä porukasta vain aika kuluttaa pois. Elämänmyönteisyys näkyy joukossamme, Moisander toteaa.
Liminkaan Uskollisuuden kilta perustettiin 31 vuotta sitten. Nyt mukana on vajaat kolmekymmentä naista – viisikymppisistä yli 90-vuotiaisiin. Porukan seniori on 92-vuotias Leena Oksama.
– Meillä on talvisin kiltatapaaminen kerran kuukaudessa. Sen lisäksi juodaan kuukausittain päiväkahvit jossain eri paikassa. Viimeksi olimme Raitin Olohuoneessa, mihin jokainen toi oman Arabian astian tai kahvikupin mukaan. Kerroimme niistä omat tarinamme ja tarkastimme kirjasta vuosiluvat ja suunnittelijat , Pirkko Moisander valottaa.
– Vaivoista täällä ei puhuta, mutta kaikesta muusta!
Suomessa naisvoimisteluseurojen kiltoja on 129. Jäseniä on kaikkiaan nelisen tuhatta. Limingan kiltaa perustamassa ollut Hilkka Tasanto kertoo seuran pitkäaikaisten jäsenten innostuneen killan perustamisesta.
– Tuli halu kokoontua ja olla yhdessä. Olemme sitkeää ja uskollista porukkaa. Melkein aina olemme täysimääräisesti paikalla.
– Tämä on tärkeä yhdistys. Olemme varmasti yksi Suomen aktiivisimmista killoista, Tasanto jatkaa.
Limingan Naisvoimistelijat perustettiin 1951. Sitä ennen naisvoimistelijat toimivat osana Limingan Niittomiehiä.
Pöydän ympärillä syntyy vilkas keskustelu, kun Pirkko Anttila muistaa Helsingissä vuonna 1947 järjestetyt Suomen Suurkisat. Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton järjestämien Suurkisojen ohjelmiin otti osaa kaikkiaan 35 000 urheilijaa. Sodan jälkeen tilaisuuksia leimasi syvä yhteishenki.
Limingasta mukana olivat Niittomiesten naisten ja miesten pesäpallojoukkueet sekä naisvoimistelijat.
– Menimme Helsinkiin härkävaunuissa. Niissä oli niin paljon hiekkaa ilmassa, että loppumatkasta hiekka ritisi jo hampaissa, Anttila naurahtaa.
Hän oli kisojen aikaan 18-vuotias. Kiltatapaamisessa ovat mukana myös Marja-Liisa Matturi ja Leena Juustila, jotka Anttilan tavoin osallistuivat Suurkisoihin. Leena Oksama puolestaan oli mukana ohjaamassa voimistelijoita.
– Majoituimme Arkadian yhteiskoululle. Sinne ei saanut päästää poikia, mutta pari saman kylän poikaa onnistui pääsemään sisälle naisiksi pukeutuneena, naiset hymyilevät.
– Monelle liminkalaiselle se oli ensimmäinen kerta Helsingissä, Oksama tietää.
Pirkko Anttila muistaa uuden stadionin tehneen lakeuslaisiin ison vaikutuksen.
– Meillä oli sininen kellohelmainen puku, valkoiset tennissukat ja valkoiset tennarit. Kenkiä valkaisimme liitujauholla, jotta ne pitäisivät värinsä. Harjoituksiin lähdimme kävelemään jo aamukuudelta. Muistan, että jalkapohjat olivat kipeänä.
– Korkeasaaren retkellä minä maistoin ensimmäistä kertaa jäätelöä, Juustila muistelee.
Mieleen on jäänyt myös avajaismarssi kaupungin läpi, joka tuon ajan lehtitietojen mukaan kesti tuntikausia.
– Menimme neljän hengen riveissä, Matturi sanoo.
Naisvoimistelijoilla oli kisoissa kaksi ohjelmaa esitettävänään. He osallistuivat myös Voimistelu- ja Urheiluliiton uuteen Avioliitto-ohjelmaan.
– Siinä miehet ja naiset voimistelivat yhdessä. Sittemmin ohjelmaa ei taidettu järjestää, Oksama miettii.
