LUMIJOKI Sonja Halonen miettii hetken, ennen kuin muotoilee lauseen. Kiinnostus luontoon ja etenkin lintuihin on lumijokiselle yhdeksäsluokkalaiselle niin itsestään selvä asia.
– Luonto on kiinnostanut minua aina. Ja linnut ovat kauniita. Ehkä niissä kiinnostaa myös lentotaito, koska itse ei lentämään pysty, Sonja miettii.
Sonja on käynyt pikkutytöstä lähtien isänsä kanssa metsästämässä, ja etenkin sorsanmetsästys on kiehtonut. Metsästäjätutkinnon hän suoritti kymmenvuotiaana.
Aluksi lajitunnistuskin keskittyi vain sorsalintuihin. Mutta vähitellen, Liminganlahdella järjestettävän lintuvisankin ansiosta Sonja kiinnostui muistakin lajeista: kahlaajista, pikkulinnuista ja petolinnuista.
Pihan ruokintapaikan kuhinasta tunnistettiin koko perheen voimin tiaisia, varpusia ja keltasirkkuja. Sitten alkoivat linturetket rannoilla ja metsissä. Etenkin isoisän mökillä Heinijärvellä Sonja saattaa viettää pitkiä aikoja luontoa tarkkaillen.
– Liminganlahdella tulee käytyä usein, koska se on tuossa lähellä. Samoin Sannanlahdella ja Varjakassa. Joskus olen käynyt linturetkillä myös Oulussa, Sonja kertoo.
Liminganlahden lintuvisassa hän on sijoittunut aina viiden parhaan joukkoon.
– Alussa lintuvisan tunnistustehtävät ovat melko helppoja, mutta ne vaikeutuvat koko ajan. Lopussa voi olla kuva vaikka vain pelkästä pöllön silmästä, Sonja kertoo.
Sonja ei ole tästä hätkähtänyt, vaan hän pitää haasteista. Lintujen ääniä tunnistettaessa apuna on nauhoitukset ja pikkusisko Sannan niinikään lintuvisassa voittama lintujen äänikirja.
Sonja haluaa perehtyä myös lintujen biologiaan; esimerkiksi niiden ravintoon ja elinympäristöön.
– Jossain vaiheessa pidin havaintopäiväkirjaakin, mutta aivan viime aikoina en ole kirjoittanut havaintoja ylös. Joitakin satoja havaintoja minulla kuitenkin on. Lintujen valokuvaamista en harrasta.
Vaikeimpina tunnistettavina lajeina Sonja pitää haukkoja.
– Ne ovat hienoja ja näyttäviä lintuja – varsinkin sinisuohaukka.
Myös ulkomailla luonnosta innostunut Sonja kulkee silmät ja korvat auki.
– Muutama vuosi sitten näin Portugalissa mandariinisorsan!
Keväällä Sonjankin on aina hieman päivitettävä lintutietämystään.
– Jos ei talven jälkeen koko ajan katsele ja tarkkaile lintuja, niiden ääni ja ulkonäkö voi unohtua. Muuttolintujen palatessa tulee aina hieno, keväinen fiilis.
Sonja ei koe, että metsästys ja lintubongaus olisivat ristiriidassa keskenään.
– Minusta ne kulkevat käsi kädessä. Molemmissa tarvitaan lintujen tunnistamiskykyä.
Sonjan mielestä Lumijoki on oiva paikka luontoharrastukseen.
– Täällä on niin helppo nähdä lintuja ja tehdä niistä havaintoja. Jossain vaiheessa haaveilin lähteväni opiskelemaan biologiaa, mutta luulen että tämä jää vain harrastukseksi. Tällä hetkellä lääketieteellinen tiedekunta kiinnostaa enemmän.
