Päivitetty
Luin jostain buddhalaisuutta käsittelevästä tekstistä hienon metaforan: silmä näkee kaiken ympärillään, mutta ei itseään. Ajatushan on korostaa itsetutkiskelun tärkeyttä, mutta olen huomannut, että pelkkä ympäristön näkeminen ei sekään riitä. Täytyy myös ymmärtää näkemänsä, tuntea ja sisäistää.
Katse jää herkästi tarkentumatta. Näemme kaiken, muttemme kuitenkaan mitään. Pitäisi nähdä metsä puilta, keskittyä siihen, miksi jotain tapahtuu, miten jokin on, eikä pelkästään tyytyä toteamukseen, että jokin vain on.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, miten tärkeää olisi pysähtyä ja antaa arkisille asioille arvoa, mutta enpä tiedä. Unettavaa, vaikkakin tärkeää.
Näillä lässytyksillä voisi sen sijaan jo iskeä Paolo Coelhon markkinoille! Olen kehitellyt vedenkestävän sapluunan, jolla jokainen voi rakentaa oman coelholaisen kökköaforismin: lausahduksen tulee olla kaksiosainen, pilkun erottama. Se sisältää ehdollisen toteamuksen, jonka tulee täydellistyä, jotta voi saavuttaa sen, mitä pilkun jälkeen – tai sitä ennen – todetaan. Tätä voi toki varioida vaihtamalla lauserakennetta. Esimerkkinä,
Jos hymyilet kuin aurinko, ilosi lämmittää muitakin.
Jos rakastat tarpeeksi kesää, on se tuleva luoksesi joka päivä.
Et voi olla onnellinen, ellet arvosta sitä, mitä sinulla jo on.
Eikö noilla jo myisi muutaman miljoonan opuksen?
Suuntaan syyskuun alkajaisiksi kohti uusia haasteita, ja tämä lehti jää näiltä osin viimeiseksi, jonka teossa olen mukana toimittajana tai avustajana. Kulunut reilu vuosi on ollut täynnä oppimista, itsensä haastamista ja kehittämistä! Kiitän päätoimittaja Sauli Pahkasaloa ja koko Rantalakeuden poppoota tuesta ja ennakkoluulottomuudesta – minähän tulin taloon viime kesänä yliopiston penkiltä vailla kokemusta minkäänlaisesta lehtityöstä.
Ehkä siinä on myös pientä opetuksen tynkää, koska hyvissä tarinoissahan on aina sanoma – ja koska Coelho nyt tuli esiin aiemmin, niin lainataan nyt häntä, vaikka vähän pahoinvointia aiheuttaakin: ”Joskus sinun täytyy valita kahden väliltä: Sen, mihin olet tottunut tai sen, minkä haluaisit oppia.”
No niin, eiköhän se riitä. On siinä totuuden siemen silti. Jos liikaa jahkailee, pelkää tai velloo unelmissa, juna saattaa lähteä. Siksi kannattaa hypätä kyytiin, vaikka jännittäisi niin, ettei kahvikuppikaan pysy kädessä.
Tuoreimmat mielipiteet
LUETUIMMAT
TUOREIMMAT
Aihe on vapaa - kuva tai video voi olla luonnosta, henkilöstä, tapahtumasta tai hullunkurisesta kommelluksesta.
VIIKON TYKÄTYIN
Penkkariajajia Kempeleessä.
Markku Kuuselo
TUOREIN
Penkkariajajia Kempeleessä.
Markku Kuuselo
Kirjoitukset julkaistaan nimellä ja vain poikkeustapauksissa nimimerkillä. Julkaistavien tekstien valinta ja käsittely jäävät aina toimituksen harkintaan.
Keskustan vaalitilaisuus pidettiin Lumijoen peruskoulun ruokalassa lauantaina 16.2. Ehdokkaista paikalla olivat Riikka Moilanen, Marjut Lehtonen, Vesa Riekki, Antti Rantakangas ja Jussi Ylitalo. Kunnan tervehdyksen ja terveiset lausui valtuuston puheenjohtaja Eino Jakkula. Puhetta johti Kari Virolainen.
Soita (08) 381 685 ja 044 7370 378
Sähköposti toimitus@rantalakeus.fi
LUE PAIKALLISIA UUTISIA
© Rantalakeus - Rekisteriseloste
POWERED BY ANYGRAAF
Päivitetty
Luin jostain buddhalaisuutta käsittelevästä tekstistä hienon metaforan: silmä näkee kaiken ympärillään, mutta ei itseään. Ajatushan on korostaa itsetutkiskelun tärkeyttä, mutta olen huomannut, että pelkkä ympäristön näkeminen ei sekään riitä. Täytyy myös ymmärtää näkemänsä, tuntea ja sisäistää.
Katse jää herkästi tarkentumatta. Näemme kaiken, muttemme kuitenkaan mitään. Pitäisi nähdä metsä puilta, keskittyä siihen, miksi jotain tapahtuu, miten jokin on, eikä pelkästään tyytyä toteamukseen, että jokin vain on.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, miten tärkeää olisi pysähtyä ja antaa arkisille asioille arvoa, mutta enpä tiedä. Unettavaa, vaikkakin tärkeää.
Näillä lässytyksillä voisi sen sijaan jo iskeä Paolo Coelhon markkinoille! Olen kehitellyt vedenkestävän sapluunan, jolla jokainen voi rakentaa oman coelholaisen kökköaforismin: lausahduksen tulee olla kaksiosainen, pilkun erottama. Se sisältää ehdollisen toteamuksen, jonka tulee täydellistyä, jotta voi saavuttaa sen, mitä pilkun jälkeen – tai sitä ennen – todetaan. Tätä voi toki varioida vaihtamalla lauserakennetta. Esimerkkinä,
Jos hymyilet kuin aurinko, ilosi lämmittää muitakin.
Jos rakastat tarpeeksi kesää, on se tuleva luoksesi joka päivä.
Et voi olla onnellinen, ellet arvosta sitä, mitä sinulla jo on.
Eikö noilla jo myisi muutaman miljoonan opuksen?
Suuntaan syyskuun alkajaisiksi kohti uusia haasteita, ja tämä lehti jää näiltä osin viimeiseksi, jonka teossa olen mukana toimittajana tai avustajana. Kulunut reilu vuosi on ollut täynnä oppimista, itsensä haastamista ja kehittämistä! Kiitän päätoimittaja Sauli Pahkasaloa ja koko Rantalakeuden poppoota tuesta ja ennakkoluulottomuudesta – minähän tulin taloon viime kesänä yliopiston penkiltä vailla kokemusta minkäänlaisesta lehtityöstä.
Ehkä siinä on myös pientä opetuksen tynkää, koska hyvissä tarinoissahan on aina sanoma – ja koska Coelho nyt tuli esiin aiemmin, niin lainataan nyt häntä, vaikka vähän pahoinvointia aiheuttaakin: ”Joskus sinun täytyy valita kahden väliltä: Sen, mihin olet tottunut tai sen, minkä haluaisit oppia.”
No niin, eiköhän se riitä. On siinä totuuden siemen silti. Jos liikaa jahkailee, pelkää tai velloo unelmissa, juna saattaa lähteä. Siksi kannattaa hypätä kyytiin, vaikka jännittäisi niin, ettei kahvikuppikaan pysy kädessä.
LUETUIMMAT
TUOREIMMAT
MIELIPIDE
LISÄÄ AIHEESTA
Julkaisemme lehdessä ja verkossa lukijoiden lähettämiä kuvia, kirjoituksia ja kommentteja.
Kirjoitukset julkaistaan nimellä ja vain poikkeustapauksissa nimimerkillä. Julkaistavien tekstien valinta ja käsittely jäävät aina toimituksen harkintaan.
Soita (08) 381 685 ja 044 7370 378
Sähköposti toimitus@rantalakeus.fi
Mediamyynti
Jätä rivi-ilmoitus
Tilaa Rantalakeus
Kestotilaajan edut
Osoitemuutokset
Omat tiedot
Yhteystiedot
Lähetä palautetta
Lähetä kuva, video, kirjoitus tai juttuvinkki
LUE PAIKALLISIA UUTISIA
© Rantalakeus - Rekisteriseloste
POWERED BY ANYGRAAF
Sulje
Päivitetty
Luin jostain buddhalaisuutta käsittelevästä tekstistä hienon metaforan: silmä näkee kaiken ympärillään, mutta ei itseään. Ajatushan on korostaa itsetutkiskelun tärkeyttä, mutta olen huomannut, että pelkkä ympäristön näkeminen ei sekään riitä. Täytyy myös ymmärtää näkemänsä, tuntea ja sisäistää.
Katse jää herkästi tarkentumatta. Näemme kaiken, muttemme kuitenkaan mitään. Pitäisi nähdä metsä puilta, keskittyä siihen, miksi jotain tapahtuu, miten jokin on, eikä pelkästään tyytyä toteamukseen, että jokin vain on.
Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, miten tärkeää olisi pysähtyä ja antaa arkisille asioille arvoa, mutta enpä tiedä. Unettavaa, vaikkakin tärkeää.
Näillä lässytyksillä voisi sen sijaan jo iskeä Paolo Coelhon markkinoille! Olen kehitellyt vedenkestävän sapluunan, jolla jokainen voi rakentaa oman coelholaisen kökköaforismin: lausahduksen tulee olla kaksiosainen, pilkun erottama. Se sisältää ehdollisen toteamuksen, jonka tulee täydellistyä, jotta voi saavuttaa sen, mitä pilkun jälkeen – tai sitä ennen – todetaan. Tätä voi toki varioida vaihtamalla lauserakennetta. Esimerkkinä,
Jos hymyilet kuin aurinko, ilosi lämmittää muitakin.
Jos rakastat tarpeeksi kesää, on se tuleva luoksesi joka päivä.
Et voi olla onnellinen, ellet arvosta sitä, mitä sinulla jo on.
Eikö noilla jo myisi muutaman miljoonan opuksen?
Suuntaan syyskuun alkajaisiksi kohti uusia haasteita, ja tämä lehti jää näiltä osin viimeiseksi, jonka teossa olen mukana toimittajana tai avustajana. Kulunut reilu vuosi on ollut täynnä oppimista, itsensä haastamista ja kehittämistä! Kiitän päätoimittaja Sauli Pahkasaloa ja koko Rantalakeuden poppoota tuesta ja ennakkoluulottomuudesta – minähän tulin taloon viime kesänä yliopiston penkiltä vailla kokemusta minkäänlaisesta lehtityöstä.
Ehkä siinä on myös pientä opetuksen tynkää, koska hyvissä tarinoissahan on aina sanoma – ja koska Coelho nyt tuli esiin aiemmin, niin lainataan nyt häntä, vaikka vähän pahoinvointia aiheuttaakin: ”Joskus sinun täytyy valita kahden väliltä: Sen, mihin olet tottunut tai sen, minkä haluaisit oppia.”
No niin, eiköhän se riitä. On siinä totuuden siemen silti. Jos liikaa jahkailee, pelkää tai velloo unelmissa, juna saattaa lähteä. Siksi kannattaa hypätä kyytiin, vaikka jännittäisi niin, ettei kahvikuppikaan pysy kädessä.
LUETUIMMAT
TUOREIMMAT
MIELIPIDE
LISÄÄ AIHEESTA
Julkaisemme lehdessä ja verkossa lukijoiden lähettämiä kuvia, kirjoituksia ja kommentteja.
Aihe on vapaa - kuva tai video voi olla luonnosta, henkilöstä, tapahtumasta tai hullunkurisesta kommelluksesta.
Kirjoitukset julkaistaan nimellä ja vain poikkeustapauksissa nimimerkillä. Julkaistavien tekstien valinta ja käsittely jäävät aina toimituksen harkintaan.
Soita (08) 381 685 ja 044 7370 378
Sähköposti toimitus@rantalakeus.fi
Mediamyynti
Jätä rivi-ilmoitus
Tilaa Rantalakeus
Kestotilaajan edut
Osoitemuutokset
Omat tiedot
Tilausehdot
Yhteystiedot
Lähetä palautetta
Lähetä kuva, video, kirjoitus tai juttuvinkki
LUE PAIKALLISIA UUTISIA
© Rantalakeus - Rekisteriseloste
POWERED BY ANYGRAAF
Sulje