Van­hus­ten­hoi­to tai oi­ke­as­taan sen puu­te ja lai­min­lyön­nit ovat pu­hut­ta­neet vii­me ai­koi­na enem­män kuin kos­kaan. Ei­kä se ole ih­me. Ih­me sen si­jaan on, et­tä epä­koh­dat tu­li­vat il­mi vas­ta nyt. Aluk­si ha­lu­an sa­noa tä­män: Kun­ni­oi­tan to­del­la pal­jon kaik­kia tei­tä, jot­ka tätä to­del­la vaa­ti­vaa ja ras­kas­ta työ­tä teet­te päi­väs­tä ja vuo­des­ta toi­seen. Tie­dän et­tä moni teis­tä ha­lu­ai­si teh­dä asi­ak­kaan­sa eteen enem­män, mut­ta sii­hen teil­lä ei ole mah­dol­li­suut­ta, sil­lä te teet­te ku­ten mää­rä­tään. Mi­nua ei yl­lä­tä, et­tä suur­ten yk­si­tyis­ten­hoi­to­lai­tos­ten tu­los syn­tyy ni­me­no­maa niin, et­tä sääs­te­tään siel­tä mis­tä ei sai­si. Eli hoi­dos­ta, huo­len­pi­dos­ta sekä hen­ki­ö­kun­nas­ta, mut­ta täs­tä ei tä­män enem­pää, kos­ka ai­hees­ta on pal­jon kir­joi­tet­tu ja to­det­tu et­tä vää­rin on toi­mit­tu, myös pal­ve­lun ti­laa­jan eli yleen­sä kun­nan tai kau­pun­gin ta­hol­ta. On­ko se val­von­ta niin vai­ke­aa, vai ei­kö ha­lu­ta "ky­tä­tä", mi­ten tuot­ta­ja asi­an­sa hoi­taa. Ol­laan vain tyy­ty­väi­siä et­tei it­se tar­vit­se pal­ve­lu­ja tar­jo­ta, niin­kö?