Voehan kaohistuksen kanahäkkyrä!*

12.10. 07:00

Viime perjantaina meni myrskyä odotellessa. Luvassa oli jotakin ennen näkemätöntä. Pirkko-myrsky pyyhkäisisi maan yli, vieden mukanaan ties mitä. Hui kauhistus!

Ja kyllähän taivas oli tummana. Komean värisiä olivat pilvet. Ja olihan tuuli tehnyt tuhojaan, todellakin. Ainakin Lumijoella, missä tuuli oli kaatanut jonkin verran puita. Limingassa ilmeisesti oli yksi trampoliini lennähtänyt tielle. Oulunsalon Varjakassa asuvat osasivat kertoa, että kyllä merenpinta oli noussut. Tosin vähemmän kuin pari viikkoa sitten sattuneen tuulentempauksen aikana.

Ehkäpä toisin oli Kemissä? Ehkä tuuli pyyhkäisi suoraan Pohjanmeren perukoille, tuhoten kaiken siellä?

No ei. Kemiläiset kehuivat tehneensä perjantaina pihatöitä. Merellä saattoi pikkuisen keinutella, mutta myrskyä ei pohjoisen rannoilla nähty. Vettä satoi ja tuuli, mutta niinhän yleensä syksyllä käy.

Lauantai-aamuna meinasi mennä kahvi väärään kurkkuun toisesta syystä. Iltapäivälehdet surkuttelivat Mikkosten kovaa kohtaloa.

– Miten Mikkosen perhe selviää? kyseltiin huolestuneena toista iltapäivälehteä kauppaavassa mainoksessa.

Varmasti selviää hyvin. Selviytymisen kanssa voi olla vaikeampaa.

Ja siksi toisekseen, jos se selviytyminen niin kovasti huolettaa, niin ehkä voisi mennä auttamaan? Pesemään vaikka Mikkosten saunan lauteet. Laittamaan ruokaa. Tekemään jotakin konkreettista lähimmäisen hyväksi.

Päätin ehdottomasti jättää viikonvaihteen lukupaketin ostamatta.

Eilen taas Helsingin Sanomat tiesi kertoa, että ravintolisien liiallinen nauttiminen voi lisätä kuoleman riskiä.

Niin. Se riski tosiaan taitaa olla aika korkea meillä kaikilla, riippumatta nautittujen ravintolisien määrästä.

Onneksi pohjoinen Kaleva rauhoitteli Mikael Fogelholmin sanoin lukijoita. Tuhkaa ei kuulemma tarvitse päälleen ripotella, jos ottaa päivittäin monivitamiinia.

Mistä ihmeestä kumpuaa tämä kauhea kauhu?

Säästä on tullut järisyttävän mullistava ilmiö - kesällä on hellettä ja kuuma, syksyllä tuulee ja on kylmä, talvella taas sataa lunta ja paljon. Suuhunsa ei uskalla kohta laittaa ruokaa, sillä siihenhän saattaa jopa tukehtua. Ja muiden ihmisten vastoinkäymiset vasta rankkoja ovatkin.

Pitäisi ehkä mieluummin uutisoida terveen maalaisjärjen, suhteellisuudentajun ja lähimmäisenrakkauden häviämisestä.

Tiina Haapalainen

* Sanonta, jota mummoni tapasi käyttää, kun jotakin yllättävää tapahtui.