Seku vain hunteerasin

16.11. 07:00

Murresanat ovat helmiä, joita ei saisi piilottaa tai hävetä. Murteet lahjoittavat arkeemme kultajyviä.

Murre kuuluu meihin samalla tavalla kuin sukulaiset, lapsuus ja kotipolku. Murre on kivijalka, johon on hyvä nojata, kun olemme pois kotoa.

Hunteerata sanaan törmäsin kaupassa. Kassajonon pariskunta tuntui miettivän, onko kaikki tarpeellinen ostettu. Vaimon mielestä on, koska hän oli hunteerannut jo etukäteen, mitä tarvittaisiin.

Siitä innostuin itsekin hunteeraamaan. Isä ja äiti hunteerasivat yhdessä keittiön pyöreän pöydän ääressä, kenelle kläpeistä häätyy tänä talvena ostaa uudet kengät.

Meillä puhtaat pyykit leipattiin ja pistettiin sen jälkeen komeroon. Haukiputaalaissyntyinen anoppini viikasi pyykit. Poikani perheessä pyykit lintataan, niin kuin Kalajoella on ruukattu tehdä.

Kevätauringossa kotikylässäni pistetään päähän kilolasit. Oulun alueen silmälasiliikkeessä myyjä nosteli kulmakarvojaan, kun kyselin uusia kilolaseja itselle ja lapselle.

Kotikyläni lapsia kuljettava koulutaksi ajaa päivässä mukin 160 kilometriä. Lappapuuroa syödään pitkin talvea. Kotona puolat säilytettiin suuressa pahvilootassa aitan vintillä. Aittaan ei menty vasiten, seku vain. Tikkuri laitettiin niskaan, että ei tulisi romuska.

Kläpit pistettiin kartanolle, jos tuli pirtissä liikaa ääntä. Kirvata ei saanut. Pirtissä pukattiin motti käteen ja siihen lämmintä kaakaota. Pääläristä lorahdus valkoista joukkoon. Sen päälle häätyi kantaa astiat kommuutin päälle keittiöön. Jos kertyi laattialle roskia, luuta ja kihveli käteen ja roskat solokkuämpäriin.

Äiti oli sääkeri naisenpuoli. Joka juhannukseksi ostettiin uusi vastuuki. Äiti karehtui, jos isä unohti kauppalistasta vastuukin tai läninkikankaan. Kyllä entisajan naiset ja miehet sinkuivat. Tekivät ja jaksoivat.

Joskus pääsimme völjyyn, kun mentiin atimoimaan. Kerran ison veljen auto meni pahki puuhun, vaikka yritettiin mennä siutti. Oli niin kaljamalla tie. Kun päästiin perille viiden savun kylään, märisin ämmilän porstuassa. Tuli niin hyvä mieli, kun enot tarjosivat kompiaisia. Tuoretta känttyäkin toivat. Etsin nästyykin taskusta. Se oli poikaneulalla vuoressa kiinni.

Aurinko räkötti täydeltä terältä, kun koppeuduimme kotia kohti. Me sikiöt nukahdimme takapenkille, melkein kuin kamarin piisin viereen. Enää ei oltu huonolla kiirillä. Rohki visto ihminenhän sitä olisikin, jos olisi kehdannut vielä silloinkin sinkkuroida.

Ensimmäisen riukun näin alle kouluikäisenä. Hän oli kummitätini ja tuli lantalaismiehensä kanssa meille viikoksi.

Kyllä siinä vieraat patvivat, kun äiti keitti joka päivä herskuruokaa, kumppusia ja koparakeittoa esimerkiksi. Aivokakkoa sain maistaa, kun oli raavas ihminen. Kaakkuun tutustuin vasta merimaissa.

Rita Kumpulainen