Sauli-landia

08.02. 07:00

Kun päätoimittajamme poistui perjantaina työpaikalta, hänellä oli yksi neuvo tulevaan viikonloppuun:

– Älkää juhliko liikaa presidentinvaaleja! Töihin pitää tulla maanantaina!

Huumorilla heitetty kommentti sai vakuuttavia lupauksia. Ja ne tietysti pidettiin.

Mutta mitäpä jos olisikin juhlittu oikein viimeisen päälle?

Maanantai olisi ollut kansallinen vapaapäivä. Näissä vaaleissa vaihtui henkinen aikakausi ja ilmapiiri kertalaakista. Tottahan sellainen tapahtuma on vapaapäivän arvoinen!

Ajanlaskun voisi laittaa myös uusiksi. Aika ennen Saulin valintaa ja aika Saulin valinnan jälkeen. Tänään viettäisimme sillä logiikalla laskien tammikuun kolmatta päivää vuonna nolla.

Ja kun kerran ryhdytään juhlimaan uutta presidenttiä, niin eikö maanantain 6.2. voitaisi julistaa viralliseksi liputuspäiväksi? Sitä voitaisiin viettää ihan sen muistoksi, että maanantaina ihmiset saivat herätä uuteen maailmaan.

Helpompaakin niin olisi. Vaalipäivän jälkeen kenenkään ei tarvitsisi lähteä laskemaan välillä lippua.

Sitä paitsi, maanantai oli myös saamelaisten kansallispäivä, joka yllättäen ei kuulu liputuspäivien joukkoon, kuten esimerkiksi ruotsalaisuuden päivä. Tottahan saamelaiset iloitsevat Saulin kanssa.

Liputuspäiviä voisi ja pitäisi järjestää vieläkin enemmän. Maaliskuun 1. päivänä presidentti asetetaan virkaansa, ja se on jo ihan vakiintunut liputuspäivä. Lisäksi voisi maaliskuussa nostaa lipun salkoon Saulin päivänä (maanantai 27.3.). Jennin päivää vietetään onneksi heinäkuussa, 21. päivänä. Niin saataisiin yksi kesäinen juhla lisää.

Lennulla ei ole olemassa virallista nimipäivää, mutta 28.9. juhlii Lenni. Ehkä Lennun päivän liputuksen voisi järjestää samana päivänä?

Salosta tehtäisiin Suomen pääkaupunki. Vaaleja ennen kun puhuttiin paljon alueellisesta tasa-arvosta ja alueiden kehittämisestä. Mikäs olisikaan sen parempi tapa kehittää taantuvaa teollisuuskaupunkia kuin tehdä siitä pääkaupunki?

Mäntyniemen ankeisiin huoneisiin on hieman vaikea kuvitella Sauli Niinistöä. Paikka ei oikein istu hänen henkilöönsä. Tosin sitä se ei ole tehnyt väistyvän presidentin Tarja Halosen tai presidentti Martti Ahtisaarenkaan kohdalla.

Mäntyniemestä voisikin tehdä huvipuiston. Tai taidekeskuksen. Eikö sen arkkitehtuuri kelpaisi Guggenheim-säätiöllekin?

Naantalin Kultarantaan voi kuitenkin kuvitella Sauli Niinistön käyskentelemään kukkien keskelle. Rakennuttihan puutarhan yksi aikansa rikkaimmista suomalaisista, suurliikemies Alfred Kordelin. Hänen haaveenaan oli, että Kultarannan puisto ilahduttaisi kaikkia suomalaisia.

Ja koska Niinistö puhui kovasti työstä ja sen arvostamisesta kampanjansa aikana, asiallista olisi, että kaikki suomalaiset osallistuisivat Kultarannan puutarhan töihin. Se olisi suorastaan vähintä, mitä kansalta voisi toivoa.

Raskas työ vaatisi kuitenkin raskaat huvit. Ja mikäs sen raskaampaa on kuin maraton? Huvista nimenomaan olisi kysymys, sillä sen maratonin saisi suorittaa rullaluistellen.

Äh. Sauli Niinistö itsekään ei varmasti nauttisi asumisesta ja henkilöpalvonnasta Sauli-landiassa.

Eiköhän siis jatketa entiseen malliin, töitä tehden.

Tiina Haapalainen