Marraskuu

09.11. 07:00

Marraskuu, eikä aurinkoa näy missään. Erityisen vähän sitä tuntuu olevan tässä päivässä ja viikossa.

Tällä viikolla syntymäpäiväänsä juhlii tuttavaperheen pikkupoika. Kutsutaan häntä vaikka Matiksi.

Syntymäjuhla on ilon aihe sinänsä, mutta Mattia ei välttämättä olisi olemassa, jollei hänen sisarensa olisi kuollut.

Matin sisko ei ennättänyt edes tulla tähän maailmaan, vaan hänen elämänsä päättyi muutama päivä ennen syntymäpäivää. Äiti hieman ihmetteli rauhallista lastaan ja mietti, josko jokin olisi hätänä. Ei hän kuitenkaan osannut arvata, mitä oli tapahtunut. Ei sitä olisi osannut arvata kukaan muukaan.

Kun kauhea synnytys oli ohitse, isä sanoi sen ainoan asian, mitä siinä tilanteessa saattoi sanoa:

– Muista, että se ei ollut sinun syysi.

Meni useampi kuukausi, että äiti alkoi toipua. Ensimmäiset viikot menivät kuin sumussa. Hän kuitenkin alkoi toipua, sillä ympärillä olivat vanhemmat, ystävät, puoliso ja esikoinen. Apuna olivat myös lääkärit ja terapeutit.

Perhe päätti myös yrittää lasta heti, kun se olisi mahdollista. Ja siinä he myös onnistuivat. Matti syntyi marraskuussa, suurin piirtein vuoden myöhemmin kuin sisarensa.

Vasta silloin elämä pääsi käynnistymään uudelleen. Hitaasti ja hieman kankeasti, mutta kuitenkin.

Nykyään perhe on jo onnellinen. Pikkutyttö, jota tässä voisimme Hannaksi kutsua, on edelleen äitinsä mielessä. Ehkei ihan joka päivä, mutta aina silloin tällöin hän muistaa Hannaa. Tuttavat ja läheiset voivat kenties kuvitella, että Hanna ei enää juuri ole äitinsä ajatuksissa. Mutta niin ei asia ole. Hanna on aina äitinsä mukana.

Käpy ry on vertaistukiyhdistys, joka auttaa kuoleman kautta lapsensa menettäneitä perheitä, lapsen kuolintavasta tai iästä riippumatta. Yhdistys neuvoo sivuillaan – lapsensa menettäneiden vanhempien sanoin – ottamaan rohkeasti yhteyttä perheeseen, joka on menettänyt lapsensa. Menetyksen kokeneilla ei ole voimia ottaa itse yhteyttä toisiin.

Sanoja on turha tapailla. Niitä ei ole. On parempi olla hiljaa ja kuunnella, tarvittaessa samat asiat vaikka sata tai tuhat kertaa peräkkäin. Halauskin voi auttaa enemmän kuin puhe. Jos haluat puhua, vältä latteuksia, itsestäänselvyyksiä ja katteettomia lupauksia.

Anna vanhempien tuntea. Anna myös omien tunteidesi näkyä ja tulla. Älä silti kuvittele, että voisit tuntea ja täysin ymmärtää toisen surua. Auta käytännön asioissa.

Kohtaa sureva samanlaisena ihmisenä kuin ennen ja ole oma itsesi.

Älä kerro omia murheitasi. Älä käytä fraaseja, surkuttele ja sääli. Älä vähättele surua. Äläkä käyttäydy kuin mitään ei olisi tapahtunut.

En ole rukoillut aikoihin, mutta tänä iltana taidan ryhtyä siihen. Sytytän kynttilän kello 21, ja vaikka sanoja ei tulisikaan, ajattelen ja tunnen. Ajattelen Hannaa ja kaikkia muitakin maailman lapsia, jotka ansaitsisivat olla täällä.

Tiina Haapalainen