Lapsuuden laulu

28.12. 09:05

Jouluaatttoaamu valkeni sellaisena kuin se näillä leveyksillä valkenee. Kun raotti verhot ja silmät, saattoi juuri ja juuri havaita, mitä pilkkopimeän keskeltä avautuu.

Nyt pihalla oli vitivalkeaa lunta, jouluvalojakin, mutta myös aavistus siitä, että pienikin vesisade muuttaa maiseman mustanpuhuvaksi. Mustiakin jouluja on ollut, mutta myös ne ovat näin jälkeen päin muistojen suloisessa nauhassa, juuri oikeassa järjestyksessä, valkeiden joulujen joukossa. Niitäkin verhoaa samettinen tunne.

Kaikki eletyt ovat olleet oikeita jouluja.

Kiertelin hymynväre kasvoillani huoneesta huoneeseen. Nautin jouluvaloista ja -väreistä. Napsautin radion päälle. Mittailin, mahtuuko joulukuusi entiselle paikalleen.

Kellon olin päättänyt unohtaa jo edellisenä iltana, kun vielä vähän ennen puolta yötä puuhastelin keittiössä. Ei se ollut raatamista, vaan mukavaa tekemistä. Minun osalleni oli jäänyt joulutorttujen ja pipareiden teko.

Pikkuneidin kanssa olimme jo aiemmin illalla leiponeet joulupullaa. Ajattelin pieniä käsiä pikkukaulinta käyttämässä. Aina välillä taikina karkasi pikkusuuhun. Mikä ilo syntyikään siitä, kun itseleivotut pullat olivat lopulta paistuneet ja odottivat lautasella jäähtymistä.

Se oli suloinen joulun aloitus.

Illan päättyessä kuuntelin musiikkia, nautin tuoksuista ja ja annoin jouluhaikeuden astua sisimpääni. Se on jouluun liittyvä tunne. Se on kiitollisuutta kaikista menneistä jouluista ja kaikista heistä, jotka jo ovat poistuneet keskuudestamme.

Se on iloa siitä, että omien lasten kanssa on syntynyt oma jouluperinne. Se on iloa siitä, että linnut ovat nouseet omille siivilleen, ja iloa siitä, että jouluna he palaavat tuttuun tupaan.

Joistakin vanhoista tavoista on vuosien varrella lähdetty suosiolla omille laduille. Lapsuudenkodissa kaiken jouluherkuttelun päälle syötiin vielä riisipuuroa ja hillasoppaa. Yritimme niin monta kertaa sitä vielä oman perheemmekin kesken, mutta nyt päivä etenee niin, että ensin aamusta syödään riisipuuro ja soppa palanpainikkeineen ja varsinainen jouluateria vasta myöhemmin illalla.

Omaan jouluperinteeseemme kuuluu esimerkiksi suuri kulho raikasta heldemäsalaattia, jota on hyvä syödä raskaamman syömisen välillä. Kotikalja, lohimestarin silli ja alatoopi, meillä kotona se oli syltty, kuuluvat myös omaan jouluumme.

Jouluaattoaamuna koin suuren, puhdistavan ihmeen. Radiosta kajahti yllättäen tuttu laulu lapsuudesta. Se tuli omalla äidinkielelläni. Sydämeni täyttyi niin suuresta rakkaudesta omiin juuriini, että kun olin ensin itkenyt itseni tyhjäksi, huomasin olevani täynnä onnea ja kiitollisuutta.

Olin saanut suloisen tervehdyksen lapsuuteni leikkikentiltä, pirtin piisin äärestä, äänistä joen jäällä, isän hymystä, äidin lämmöstä.

Silloin tunsin oman jouluni alkaneen. Joulu tuli viestinä kaukaa. Se soi minussa yhä.

Rita Kumpulainen