Hyvää tahtoa ja hippu huumoria

19.12. 13:39

Käymme keskustelua autossa. Miehistä, kuinka ollakaan.

Vastapuoli päivittelee, miten hänen miehensä projektit voivatkin kestää niin kauan. Kesällä hän aikoi ostaa roskapöntön pihalle. Erehtyipä vain puhumaan siitä puolisolleen, joka lupasi rakentaa sen hetkessä.

– Ei sitä pönttöä ole vielä tänäkään päivänä! parahtaa vierustoveri ja meinaa vimmoissaan hajottaa auton.

Käsi ylös - kuka ei tunne miestä, joka käynnistää projektinsa valmistelemalla ne huolellisesti etukäteen?

Tavarat nostetaan esille, olivatpa ne muttereita, lautoja, sähköjohtoja tai tietokoneita. Kaikki käy. Mielessä on suuri tavoite, mutta pitäähän työkalut laittaa ensin valmiiksi. Sen jälkeen ne ovatkin lattialla, sohvan alla tai pöydällä. Ensin päiviä. Sitten viikkoja. Parhaimmat ennakoijat ovat liikkeellä jo kuukausia ennen lopullista työtehtävän toteuttamista.

Kanssa-asujien ei kannata huomautella jaloissa pyörivistä porista ja sahoista. Työ on jo aloitettu, ja se jatkuu, kunhan seuraava sopiva rako aikataulussa löytyy. Joskus sen löytyminen vie vain todella, todella pitkään.

– Ei aina viitsi naputtaa, sanoo lopulta rauhoittuva kyytiläinen.

Helppoa ei ole miehilläkään. Valkokaulustyöläinen istuu tietokoneen ääressä ja yrittää lukea netistä ohjeita parisuhteessa toimimisesta. Psykologi Tony Dunderfelt neuvoo, ja perusteellisesti neuvookin. Tekstiä on paljon. Ehkä liian paljon, sillä viesti on tulkittavissa niin, että liiallinen vuorovaikutus tuhoaa parisuhteen.

– Tuosta jutusta ei millään tajua, että mitä pitää tehdä, käy mies lopulta lausumaan.

Toinen taas päivittää facebookiin kuvan. Kuvassa näkyy puhelinluettelo, jolla on paksuutta puoli metriä. Kuvan alla on otsikko julistaa ilosanomaa:

– Kirja naisten ymmärtämisestä on viimein saapunut kauppoihin!

Kommentteja alkaa kertyä välittömästi. Niissä ihmetellään lähinnä kirjasarjan jatko-osien puutetta.

Huumori ja hyväntahtoinen toisen ymmärtäminen. Siinä lienevät ne tärkeimmät palapelin palat, jotka saavat ihmiset pysymään yhdessä vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Toiset näkevät enemmän vaivaa pelin kokoamisessa kuin toiset. Heitä voi ihmetellä ja ihailla, sillä he ovat yhdessä vielä 80-vuotiainakin - käsi kädessä.

Helpompaa on antaa periksi. Ja periksi antajia näkyy aina vain yhä enemmän, sillä sinniä ei enää ole. Ja vaikka olisikin, jokin loppuu. Onko se tahto yrittää? Vai iskeekö vain turnausväsymys? Yhä harvemmassa joka tapauksessa ovat ne parit, joista lapsenlapset voivat todeta:

– Mummin ja papan lakkaus on maailman vahvinta.

Itsenäisyyttä juhlivat suomalaiset voisivat viettää vaihteeksi yhtenäisyyden päivää. Ettei itsenäisyys ja itsellisyys alkaisi merkitä itsekkyyttä ja yksinäisyyttä.

Tiina Haapalainen